Yhdenvertaisuutta, tukea ja turvallisuutta vammaisille vammaislainsäädännön uudistamisella (16.3.2014)

  • 17.3.2014 klo 9.55
  • Meneillään oleva vammaislainsäädännön uudistamistyö on hyvä tilaisuus tarkentaa vammaisten oikeuksia mm. YK:n vammaissopimus ja kehitysvammaisten asumista ja palveluja koskeva periaatepäätös huomioon ottaen.

    Vammaislainsäädännön mukaiset palveluthan ovat elintärkeitä ihmisille, joilla vakavan vammansa tai pitkäaikaissairauksien vuoksi on huomattavia vaikeuksia selviytyä arjessa, liikkua, toimia ja elää itsellistä ja täysipainoista elämää yhdenvertaisesti muiden ihmisten kanssa. Työllistymisen esteiden ja työkyvyttömyyden vuoksi palkka- ja eläketulot jäävät useimmilla vammaisilla niin pieniksi, etteivät he pysty itse rahoittamaan tarvitsemiaan tukipalveluja.

    Yhdenvertaisuus edellyttää yksiselitteisiä säädöksiä  

    Etenkin nyt, kun erityisesti korostetaan kotona asumista, on tarpeellisten tukipalvelujen saatavuus varmistettava vammaisen iästä, vammaisuuden laadusta ja asuinkunnasta riippumatta.

    Uudessa vammaislainsäädännössä on vaikeavammaisten oikeudet palveluihin ja tukiin säädettävä subjektiivisina ja niin yksiselitteisesti, että lain tulkinnat ja soveltaminen eivät vaihtele kunnan ja sen taloudellisen tilanteen ja asenneilmaston mukaan.

    Nykyisinhän vammaispalvelujen saatavuus ja myöntämiskriteerit vaihtelevat kuntakohtaisesti: esim. aiemmin myönnettyjä vammaiskuljetuspalveluja on lopetettu kunnan yksipuolisella ilmoituksella, ja oikeuksia on jouduttu hakemaan takaisin oikeusteitse. Niin ikään kehitysvammaisille ja kehitysvammaisten lasten vanhemmille ei useinkaan kunnan taholta ole tuotu esille heidän oikeuksiaan vammaispalvelulain mukaisiin tukipalveluihin.

    Yksiselitteisyys on myös edellytyksenä lain toteutumisen seurannalle, valvonnalle ja lainrikkomusten sanktioinnille.  Oikeusteitse voi toki hakea oikeuksiaan, mutta vammaisille ihmisille ovat valitustie ja oikeuden päätöksen pitkä odotteluaika ilman palveluja kohtuuttoman raskaita.

     Ikäsyrjintää ei saa sallia

    Ikääntyminen ei yleensä poista tai edes vähennä vammaisuudesta johtuvia toimintarajoitteita. Kuitenkin monet vammaiset ikäihmiset on jätetty vaille vammaispalveluja. Tähän on osaltaan kannustanut vammaispalvelulain pykälään 8c lisätty epämääräinen rajaus, että henkilökohtaisen avun tarve ei saa johtua ”pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista”. Näin on kuntien sosiaalitoimelle annettu valtuudet mielivaltaisiin ja eriarvoistaviin tulkintoihin.

    Ikäsyrjintämahdollisuus on poistettava nykyisen vammaispalvelulain 8c§:stä, eikä vastaavaa saa missään nimessä liittää mihinkään vammaispalvelulain kohtaan.

    Laatu- ja ammattitaitovaatimukset vammaisten palveluihin

    Lailla on varmistettava vammaisten itsemääräämisoikeus ja asumis- ja elinolosuhteiden turvallisuus. Tämä edellyttää yksilöllisten tarpeiden mukaisten tukipalvelujen ja laadukkaiden kuntoutuspalvelujen järjestämisen ohella yhtenäisten kriteerien säätämistä vammaisten asumis- ja palveluyksikköjen henkilöstön ammattitaidolle ja määrälle ja asumisolosuhteiden laadulle sekä niiden aktiivista viranomaisvalvontaa.

    Vammaisneuvostojen asema vahvistettava lailla

    Vanhuspalvelulain myötä kuntien vanhusneuvostoista tuli lakisääteisiä. Samassa hengessä on vammaisneuvostoista säädettävä niin, että kunnan on turvattava vammaisneuvoston resurssit, vammaisten ja heidän järjestöjensä äänen kuuluminen sekä neuvoston todelliset vaikutusmahdollisuudet vammaisten elinoloja ja oikeuksia koskeviin suunnitelmiin ja päätöksiin kunnassa.

    Tapaturma- ja sairausinvalidien liitto ry:n liittokokous 16.3.2014

    Kannanotto osoitettiin Vammaislainsäädännön kehittämistyöryhmälle, sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikolle, peruspalveluministeri Susanna Huoviselle sekä eduskuntaryhmille.