Vanhuspalvelulain jatkovalmisteluun (12.11.2011)

  • Ikäihmisten oikeutta tarpeellisiin ja laadukkaisiin palveluihin turvaavaa lainsäädäntöä on pitkään odotettu ja se tulee todella tarpeeseen. Nykyinen tilanne on äärimmillään johtanut heitteillejätön partaalle, kun kuntien päättäessä palvelujen järjestämisestä, hankinnasta ja kilpailuttami­sesta ovat taloudelliset säästötavoitteet painottuneet vanhusten tarpeiden, turvallisuuden ja inhimillisen kohtelun kustannuksella. Etenkin huonokuntoisimmat ja pienituloiset vanhukset, jotka yhteiskunnan tuki- ja hoivapalveluja kaikkein kipeimmin tarvitsevat, ovat heikkoja vaatimaan oikeuksiaan.

    Laki tarvitaan, mutta ei millaisena tahansa. Tärkeätä on, että uusi laki on ikäihmisten oikeuksia turvaava, kuntia velvoittava ja riittävän yksiselitteinen, jotta toteutusta voidaan valvoa ja laimin­lyönteihin saada tarvittaessa korjausta valitusteitse. Valtiovallan perustuslakiin pohjautuvana velvoitteena on myös huolehtia, että kunnilla on riittävät resurssit lakisääteisten palvelujen ja tukien toteuttamiseen.

    Viimekeväisessä lakiluonnoksessa on paljon positiivista, mm. vanhuksen kanssa laaditun palvelusuunnitelman toteutusvelvollisuus sekä kunnan velvoite järjestää neuvontapalveluja vanhuuseläkettä saaville. Neuvonnan tulisi kuitenkin olla myös aktiivista neuvonnan tarjoamista ja huolen­pitoa etenkin yksin kotona asuvista vanhuk­sista ja vanhuspariskunnista. Esimerkiksi terveystarkastuksia ja toimintakykyä edistäviä kotikäyntejä ei saa jättää kunnan harkinnan varaan, kuten lakiluonnoksen § 10:ssä esitetään. Viime vuosina sosiaalilainsäädännössämme lisääntynyt kuntien harkinnanvara lakien soveltamisessa on merkinnyt sitä, että useimmissa kunnissa ei tällaisia ”hurskaita toivomuksia” toteuteta lainkaan.

    Laissa on ehdottomasti säädettävä myös ikäihmisten palveluja toteuttavan henkilöstön vähimmäis­­määrä- ja laatumitoituksista. Tähänastinen kokemus on osoittanut, että pelkät ministeriön laatu­suositukset eivät riitä turvaamaan palvelujen tasoa, turvallisuutta ja ikäihmisen jäljellä olevan toimintakyvyn ylläpitämistä. Enää ei saa olla mahdollista järjestää vanhuspalveluja ja -hoivaa pelkkänä halvimman tarjouksen tehneen yrityksen säilytystoimintana.

    Uusi laki tulee luonnollisesti koskemaan myös vammaisjärjestömme ikääntyneitä jäseniä. Vammaisilla ikäihmisillä, myös yli 75-vuotiailla, joilla vammaisuuden tai pitkäaikaissairauksien vuoksi on erityisiä vaikeuksia selviytyä tavanomaisen elämän toiminnoista, on kuitenkin edelleen oltava oikeus vammaispalvelulain mukaisiin palveluihin ja tukiin vammautumisiästä riippumatta. Vammaispalvelulaissa henkilökohtaisen avun kriteereihin (§ 8c) lisätty rajaus, että avun tarve ei saa johtua ”pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista”, on täsmennettävä tai poistettava kokonaan, sillä tällaisenaan se antaa kuntien sosiaalitoimelle valtuudet täysin mielivaltaisiin ja eriarvoisuutta lisääviin tulkintoihin.

    Hämeenlinnan Hauholla 12.11.2011

    Tapaturma- ja sairausinvalidien liitto ry:n liittohallitus

     

    Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson
    Sosiaalineuvos Päivi Voutilainen
    Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet
    Eduskuntaryhmät