PUHEENJOHTAJAN BLOGI 20.3.2017

  • Antti Holopainen Antti Holopainen 20.3.2017:

    SOTE JA EUTANASIA

    Tapaturma- ja Sairausinvalidien Liitto linjasi järjestömme toimintaa kolmeksi tulevaksi kaudeksi liittokokousviikonloppuna Vähäjärvellä 11.-12.3. Uusi Invalidi-lehden vuoden 2017 ensimmäinen numero raportoi kokouksesta ja kannanotoistamme monipuolisesti.

    Liiton ja monen muun yhteiskunnallisen tahon huolena on sote-uudistukseen sisään rakennettu leikkauspolitiikka ja ”valinnanvapaus” iskulauseiden nimissä tapahtuva terveysbisneksen edistäminen. Yhtiöittämisvelvollisuuden aikaansaaminen mahdollisesti vuoden 2019 alusta alkaen on vaarassa johtaa kehitykseen, jossa julkinen terveyspalvelupääomamme luisuu hankintalain mukaisten kilpailutusten kautta ylikansallisen hoiva- ja terveysbisneksen osaksi. Tuossa tulevaisuusskenaariossa veroilla kerätyistä sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamiseen tarkoitetuista varoista osa luisuu yksityisen bisneksen voitoiksi.

    Liittokokous hyväksyi kannanoton vammaisten asumispalvelujen järjestämisestä siten, että huutolaismalliin johtava kilpailuttaminen estetään soveltamalla kunnan ulkopuolelta tapahtuvien asumispalvelujen järjestämisessä hankintalain 110 § mukaista suoranhankintamenettelyä sillä perusteella, että asumispalveluratkaisut ovat yksilöllisiä kullekin räätälöityjä palveluita, joissa asunto suunnitellaan yksilölliseksi vammaisuuden rajoitukset huomioivaksi kodiksi vuosikymmeniksi. Asunnosta toiseen vaihtaminen kilpailutusten seurauksena olisi epäinhimillistä, jollaisen ruletin kohteeksi vammaisia ja pitkäaikaissairaita ei tulisi asettaa.

    Tapaturma- ja sairausinvalidien Liitto joutuu terävöittämään edunvalvontaansa sote-uudistuksen kiemuroissa niin valtakunnallisesti kuin paikallisjärjestöissäkin. Siksi päätimme käynnistää jäsenhankintakampanjan tavoitteena saada ikääntyneen jäsenistömme rinnalle nuorempaa vammaisten sukupolvea.

    Tuoreessa Uusi Invalidi-lehdessä avattiin keskustelu myös eutanasiasta kertomalla Helsingin yhdistyksen tilaisuudesta, jossa Esko Seppänen esitteli kansalaisaloitettaan. Eduskunta tullee linjaamaan sitä, miten arvokasta elämää ja arvokasta kuolemaa vaikean kipuja ja tuskaa synnyttävän elämän loppuvaiheessa säännellään.

    Teema on tärkeä aihe laajemmallekin eettiselle keskustelulle liitossamme. Vakavan sairauden aiheuttama terninaalihoitovaihe saattaa kohdata niin nuoria kuin iäkkäämpiäkin vakavasti sairaita ihmisiä. Erityisesti se heijastuu läheisten kokemuksiin, kuten Eskon esimerkki ja aktivoituminen asian ympärillä osoittaa.

    Lääkärinä kuulun niihin, jotka suhtautuvat varauksellisesti eutanasialainsäädäntöön eli lääkärin ammatillisen toimenkuvan laajentamiseen elämän ja kuoleman kysymyksissä. Moderni lääketieteen kehitys on parantanut hurjasti mahdollisuuksia hoitaa menestyksellisesti vaikeita sairauksia ja lievittää myös sairauden seurauksena syntyvää kipua ja tuskaa. Valitettavasti vain on niin, että tehokas kivun hoito ja kärsimyksen lievitys eivät ole kaikkien tuota elämänvaihetta kokevien saatavana.

    Nykylainsäädännön ja käytännön oloissa jokainen voi ilmaista kirjallisesti hoitotahdon, jolla elämän viimeisen vaiheen keinotekoinen elämän pitkittäminen voidaan ehkäistä ja mahdollistaa näin keskittyminen yhdessä läheisten kanssa arvokkaaseen elämän päättymisvaiheeseen. Tuossa vaiheessa hoidon painopiste siirtyy kivun ja muiden sairauden oireiden myös ahdistuksen ja tuskan lievitykseen.

    Korkeatasoinen terminaalihoito ja arvokas kuolema tulisi olla mahdollista olemassa olevan lääkärin toimenkuvan puitteissa. Toivon, että eutanasia keskustelu johtaa arvokkaan kuoleman eli terninaalihoidon pelisääntöjen kehittämiseen niin, että puutteita korjataan kaikkialla siellä missä vaikeasti sairaiden elämän päättymisvaiheita hoidetaan.

    Useat asiantuntijat ovat tuoneet keskustelussa esille näkökulman, jossa eutanasian toteuttamisindikaatiot saattavat laajentua. Yhteiskunnallinen ilmapiiri, jossa eduskunnassa poistettiin muutama vuosi sitten vanhuspalvelulainsäädännöstä käsite ”arvokas elämä”, herättää huolta.

    Termin poistamisella lakitekstistä ilmoitettiin säästettävän 300 miljoonaa euroa ikäihmisten laitospalveluista. Näin siksi, että arvokasta elämää ei tarvitse –  mukamas – laitoshoidossa kunnioittaa. Hoito tuolloin voidaan rajata vain lääketieteellisiin indikaatioihin ja näin säästyy rahaa. En soisi tuollaisen ajattelukuvion laajenevan eutanasian toteuttamisindikaatioiden perusteluiksi.

    Keräsimme nimiä ”arvokas elämä” sanaparin poistamista vastaan. Elämän arvon kunnioittaminen on tavoite, jota puolustamme. Kuolema on osa elämää, meitä kaikkia kohtaavana elämänvaiheena. Arvokas elämän päättymisvaihe tulee olla luonnollinen osa arvokasta elämää ja ihmisarvon kunnioittamista.

    Antti Holopainen
    Tapaturma- ja Sairausinvalidien Liitto ry:n puheenjohtaja

    Kommentoi:
    antti.holopainen@fimnet.fi
    tai
    tsil@tsil.fi

     

    Antti Holopainen 11.4.2016:

    Oy TERVEYS Ab

    Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Aino-Kaisa Pekonen totesi SSS-hallituksen ehdotuksen kaikkien julkisten terveyspalvelujen yhtiöittämisestä tulleen ”puskasta”. Minusta yhtiöittämisen aave on kummitellut pinnan alla ainakin 10 vuotta.
    Olin Lahden sote-lautakunnassa vuosina 2005–2008. Silloinen toimialajohtaja Matti Liukko esitteli lautakunnalle muistion, jossa esitettiin erikoissairaanhoidon yhtiöittämistä osana alueellista sote-uudistusta. Kuvasin terveyspalvelujen ja kuntapalvelujen yhtiöittämisprosessia Päijät-Hämeen Liiton julkaisussa ”Parasta demokratiassa” (2008).
    Yllättävänkin tarkasti tuo sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusprosessi on noudattanut tuolloin kuvaamaani uusliberalistista käsikirjoitusta. Yritin nostaa kirjoituksellani julkiseen keskusteluun EK:n roolin sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisessa. EK:n mukaan kunnallinen sosiaali- ja terveyssektori on suljettu ”ei vapaan kilpailun” sektori, joka on avattava kilpailulle.

    Kun 10 vuotta muhimassa ollut yhtiöittämishanke nyt julkistettiin, ovat niin demarit kuin vasemmistoliittokin ”ihmeissään”.

    Oikeasti kysymys on ainakin 25 vuotta Suomessakin johdonmukaisesti rakentuneesta ”uuden julkisen hallinnon” (New Public Management) nykyvaiheesta, joka on porskuttanut eteenpäin kuin juna riippumatta siitä, millainen hallitus maassa istuu tai mitä eduskunta on asiasta mieltä.

    Valtion ”omistajaohjauksen” peruslinja on ollut pitkään ennen Sipilän ohjelmajulistusta ”pannaan valtion tase töihin” julkisen varallisuutemme pilkkominen ja saattaminen liikevoiton saalistamisen kohteeksi. Kunnat ovat seuranneet julkisen vallan haltijoina tätä esimerkkiä yhtiöittämällä mm. teknisen toimialan osia, energialaitoksiaan, vesi- ja viemärilaitoksiaan ja vuokra-asuntotuotantoaan. Kataisen hallituksen aikana Opetus- ja kulttuuriministeriö ajoi läpi linjauksen, jolla pääosin kuntayhtymäpohjalla toimineen keskiasteen koulutuksen hallinnolliset rakenteet yhtiöitettiin.

    Seuraavana loogisen askelmana on tällä tiellä napata sosiaali- ja terveyssektori uuden ”uljaan” hallitsemistavan piiriin. Tälläkin tiellä saa ”demokratia” siirtyä entistäkin seremoniallisemmaksi kansan viihteeksi.

    Edelleen suuri enemmistö väestöstä pitää verovaroin kustannettuja sivistys- ja sosiaali- ja terveyspalveluja hyvinvointivaltion ydinalueena, jonka perustehtävä ei ole voiton tavoittelu. Siksi markkinoiden ”vallankaappaus” on pitänyt hoitaa sammutetuin lyhdyin.

    Enemmänkin. Kun meillä on ollut vuosikymmeniä selvä demokratiavaje kunnan ja valtion toimintojen välimaastossa eli kuntaa laajempaa väestöpohjaa vaativien toimintojen hallinnoinnissa, sopi ”kompromissiksi” kansanvaalin laajentaminen maakuntahallintoon, kun samalla tuon hallinnon alle kaavailtu tuotannollinen toiminta eli terveyspalvelujen hallinto siirretään vaaleilla valittujen elinten hallinnon ulkopuolelle eli ”oy terveys ab”-yhtiöiden hallitusten tehtäviksi.

    Näin sitten tulevaisuudessa ovat veroparatiisikonseptilla syvälle perusterveydenhuoltoon ja hoivapalveluihin jo tunkeutuneet globaalit, veronmaksajien varoilla korkeaa voittomarginaalia tahkoavat terveys- ja hoivapalvelujen sijoitusyhtiöt ja uudet maakuntien omistamat, osakeyhtiölain pelisäännöillä hallitut terveysyhtiöt ”samalla viivalla” myymässä palvelujaan järjestämisvastuussa oleville maakunnille hankintalakien mukaan.

    Sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen toisella rintamalla, palvelumaksupolitiikan puolella nykyinen hallitus on ollut poikkeuksellisen aktiivinen. Sote-maksuja korotettiin vuodenvaihteessa kertarysäyksellä 30 %:lla.  Osassa kuntia todellinen korotus on ollut reippaasti sitäkin suurempi, kun hoitajamaksu on otettu käyttöön. Sekin on apulaisoikeuskanslerin mukaan täysin laillista ja ”uuden uljaan hallitsemisjärjestelmän” mukaista toimintaa. Onhan eduskunta jo viisi vuotta sitten muuttanut asiakasmaksulakia niin, että muistakin kuin lääkäripalveluista voidaan maksua periä. Näin on jo aikaansaatu tilanne, jossa terveyskeskuksessa tai yksityislääkärillä käyminen on lähes yhtä kallista.

    Pienituloisimmat väestöryhmät kuten vammaiset, pitkäaikaissairaat, työttömät ja pienillä eläketuloilla elävät on jo ajettu tilanteeseen, että ei ole varaa lääkkeisiin, hoitajan tai lääkärin vastaanotolla käyntiin. Vakituisessa työsuhteessa oleville on samaan aikaan sairausvakuutuksen sponsoroimana oikeus maksuttomiin työterveyshuollon palveluihin.

    Näin suomalainen yhteiskunta on eriarvoistunut nopeasti – vaikka voimassa on perustuslaki, jonka tulisi taata yhdenvertaiset sosiaaliset perusoikeudet.

    Nähtäväksi jää, löytyykö sosiaali- ja terveysuudistuksen yhtiöittämiskaappaukselle vastavoimaa. Pahoin pelkään, että käy niin kuin hankalissa tilanteissa joskus ennenkin – ”vie sinä, minä vikisen”.

    Antti Holopainen
    Tapaturma- ja Sairausinvalidien Liitto ry:n puheenjohtaja

    Kommentoi:
    antti.holopainen@fimnet.fi
    tai
    tsil@tsil.fi

     


    Antti Holopainen 28.12.2015:

    PUOLUSTAAKO OIKEUSVALTIOMME ENÄÄ HEIKOMPIA?
    Tapaturma- ja sairausinvalidien liitto on keskittynyt edunvalvontatoiminnassaan tähän saakka aloitteellisuuteen sosiaali- ja terveysalan lainsäädännön valmisteluprosessissa esittämällä kannanottoja ja antamalla lausuntoja hyvinvointivaltiomme perusrakenteisiin luottaen.

    Toinen, jäsenistön ja palvelujen käyttäjien kannalta vielä tärkeämpi taso on ollut sosiaalineuvontatoiminta. Vertaistuen valmiuksia kehittämällä ja ylläpitämällä olemme tukeneet vammaisia ja pitkäaikaissairaita olemassa olevan lainsäädännönmukaisten etuuksien ja palvelujen oikeudenmukaisessa käytössä.

    Liittomme hallituksen kokouksessa 5.12.2015 jouduimme avaamaan kolmannen rintaman edunvalvontatyön alueella. Järjestön tietoon tuli jäsenistöltä viestejä, joiden mukaan joissain kunnissa, mm. Lahdessa ja Lappeenrannassa oli ryhdytty perimään maksuja terveyskeskuksen hoitajakäynneistä, jotka ovat tähän saakka olleet maksuttomia sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulain ja sen pohjalta annetun asetuksen sekä Sosiaali- ja terveysministeriön kunnille vuosittain antamien ohjeiden mukaisesti.

    Hoitajamaksujen käyttöönottopäätöksiä mm. Lahdessa ei toukokuussa 2015 sosiaali- ja terveyslautakunnassa luottamushenkilöille perusteltu suinkaan lain ja asetuksen muutoksilla tai Kuntaliiton ja STM:n ohjeilla. Perusteluina oli se, että ”kun naapurikunnissakin peritään”.

    Kiintoisaa olisi tietää, kuka on ollut oikeasti ”idean isä”, ja minkä tahon antamin valtuuksin? Tähän saakka olemme tottuneet luottamaan siihen, että lain muutokset käsitellään eduskunnassa. Poliittisesti valittu valtioneuvosto voi antaa mm. asiakasmaksulakiin perustuvia asetuksia. Vuonna 1992 voimaan astunut sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskeva asiakasmaksulaki on pysynyt 1. ja 2. pykälän osalta ennallaan. Kun tiedustelin Lahden sosiaali- ja terveystoimen toimialajohtajalta juridisia perusteluja uuden hoitajamaksun käyttöönotolle, hän viittasi kyseisen lain yleissäännöksiin.

    Tapaturma- ja sairausinvalidien liiton hallitus päätti tehdä asiasta selvityspyynnön oikeuskanslerille, sillä tähän saakka olemme ymmärtäneet oikeusvaltion tarkoittavan sitä, että viranomaisten on noudatettava voimassa olevaa lainsäädäntöä, kun julkinen valta kuten kunnat perivät maksuja palveluistaan. Asiakasmaksulaki ja sen pohjalta annettu uusi Juha Rehulan 19.11.2015 allekirjoittama asetuskaan 1350/2015 ei moista maksua tunne. Siksi teimme maksujen perintäpäätöksen lainmukaisuudesta selvityspyynnön oikeuskanslerille.

    Tähän liittyvää asiaa eli uuden asetuksen mukaisten maksujenperinnän käyttöönottoa käsiteltiin 21.12. Lahti-Nastolan yhdistymishallituksen kokouksessa. En saanut tukea muilta, kun esitin sairaanhoitajan käyntimaksujen perinnän lopettamista ja lääkärin käyntimaksujen ennallaan pitämistä viitaten hoitajamaksujen perinnän juridisten perusteiden epäselvyyteen. Jostain on siis ”käsky” – ainakin Lahdessa – käynyt, että paikallispoliitikot kokoomuksesta demareihin seisoivat uskollisesti uudenlaisen laintulkintakulttuurin takana.

    Muualtakin päin on tullut tietoja, että hoitajamaksujen perinnän käyttöönotto on yleistymässä. Virkamiehet STM:stä eivät ole vastanneet asiaa koskeviin tiedusteluihin. Voidaanko lain tulkintaa siis muuttaa käsittelemättä asiaa maan hallituksessa tai muuttamatta eduskunnassa lakeja?

    Tuli mieleen Kaarlo Kramsun runon sitaatti: ”…ei oikeutta maassa saa ken itse sit ei hanki”, kun päätösesitys oli käsittelyssä.

    Etelä-Suomen Sanomat käsitteli joulun alla laajassa artikkelissa syrjäytymistä ja sairastumista otsikoiden juttunsa ”Lahti erottuu psykooseissa”. Jutun alaotsikkona oli ”Kun ihminen syrjäytyy, myös sairaudet alkavat kasaantua”. Artikkelissa kerrottiin, miten rajusti erikoissairaanhoidon päivystyspalvelujen käyttö on kasvanut. Yhteys sairauksien kasautumisen, työttömyyden ja sosiaalisten ongelmien välillä on monin tutkimuksin toteen näytetty.
    On suorastaan pöyristyttävää, että Lahden kaupunki sosiaali- ja terveystoimen johdon esityksestä kärjistää pienituloisten ja sairaiden tilannetta entisestään ottamalla käyttöön asiakasmaksulakiin ja asetukseen perustumattoman ylimääräisen sairaanhoitajien käyntimaksun ja korottaa sen lisäksi vielä terveyskeskusmaksuja lähes 30 %:lla.

    Juridisten kikkailujen lisäksi voimme esittää perustellusti jatkokysymyksen: Missä ovat päätöksiä valmistelevien virkamiesten moraali ja eettiset arvot? Missä ovat niiden politiikan eliittiin nousseiden luottamushenkilöiden arvot ja ymmärrys, jotka eivät suostu näkemään yhteyttä maksukynnyksen rajuilla korotuksilla ja sosiaalisen syrjäytymisen vauhdittamisella? Näin samaan aikaan, kun työelämässä ja vakituisessa työsuhteessa huomattavalla osalla väestöä on turvattu maksuttomat perusterveydenhuollon palvelut työterveyshuollon kautta.

    Tässä oli joululahja kaupunkimme köyhille Lahdessa jouluviikolla. Anne Huotari oli kirjoittanut Kansan Uutisissa, että Oulu antoi samankaltaisen lahjan Oulussa, ja Kuopiosta on kuulunut, että sama joululahja oli sielläkin köyhille kaupunkilaisille annettu.

    Kun odottelen vastausta selvityspyyntöön hoitajamaksujen perinnän laillisuudesta, mielessäni pyörii pahaenteisesti toinen lapsena opittu oikeusvaltiomme 1950-luvun tilaa luonnehtinut savolaisviisaus: ”koira ei koiran hännälle pole”. Nähtäväksi jää, onko oikeusvaltiomme noista ajoista kehittynyt, vai onko iskenyt uusi taantumuksen aalto, jossa rahanvallan oikeus on eri asia kuin vallattomien oikeus.

    Kaarlo Kramsu kuoli vuonna 1895 aikansa pahoinvoivana Niuvanniemen mielisairaalassa. Hänen viestinsä kantaa runon muodossa 1800-luvun lopulta näihin päiviin tullen jälleen entistäkin ajankohtaisemmaksi.

    Toivotan silti parempaa uutta vuotta kaikille tasapuolisesti yhteisen edunvalvonnan ja uusien oikeustaistelujen rintamalla!

    Antti Holopainen
    Tapaturma- ja Sairausinvalidien Liitto ry:n puheenjohtaja

    Kommentoi:
    antti.holopainen@fimnet.fi
    tai
    tsil@tsil.fi

     

     

    Antti Holopainen 4.10.2015:

    NOLLATOLERANSSI IKÄRASISTISELLE
    VIHAPUHEELLE!

    Vihapuhe on kielessämme uusiokäsite, jonka määrittämisellä on kriminalisoitu kiihottaminen toista kansanryhmää vastaan. Perustuslakimme takaa sosiaaliset perusoikeudet kaikille iästä, terveydentilasta, sukupuolesta tai etnisestä taustasta riippumatta.
    Silti saan jatkuvasti kuulla ja lukea lehdistä tarinoita, joiden mukaan ikäihmisten osuuden lisääntyminen väestössämme on ”uhka” kansantaloudelle.

    Erityisesti tätä propagandaa suolletaan virkamieseliitin toimesta niin kuntapäättäjille kuin kansanedustajille ja ministereillekin esittelemällä väestön ikäjakaumaennusteita. Näin poliitikot saadaan uskomaan ”kestävyysvajesatuun” tulkiten käyriä niin, että kansantaloutemme ei kestä kasvavaa vanhusväestön eläke- ja hoivataakkaa. Ikäjakaumaennusteethan perustuvat sinänsä väestöennusteisiin, joilla on faktapohja toteutuneessa väestökehityksessä.

    Päättäjille jää kuitenkin kertomatta lukujen takana oleva, taakan mahdollisen syntymisen kannalta olennainen trendi. Väestön ikääntymisen seurauksena kasvaa nopeimmin toimintakykyisten ja osallistuvien eläkeläisten määrä. Elämänkaaren hoivapalveluvaihe on säilynyt kutakuinkin entisen mittaisena.

    Aktiiviset eläkeläiset osallistuvat vapaaehtoistoimijoina lisääntyvästi yhteiskunnalliseen toimintaan hoitamalla lastenlapsiaan, lastenlastensa lapsia, puolisoitaan omaishoitajina ja kasvattamalla aktiivisia ikäihmisten kansalaistoimijaverkostoja.

    Ikäihmiset, niin vammaiset kuin terveetkin haluavat olla mukana ja osallisina yhteiskunnan toiminnassa.

    Viime aikoina on ollut merkkejä joukkovoimaan nojaavasta edunvalvontatoiminnan viriämisestä, kun kabinettivaikuttaminen tuppaa hukkumaan byrokratian sokkeloihin.

    22.8. oli ensimmäinen näyttö joukkovoiman heräämisestä, kun vammaisia ja eläkeläisiä oli paljon liikkeellä hallituksen leikkauspolitiikkaa vastustavassa mielenosoituksessa. Eläkeläiset olivat solidaarisia ja mukanakin, kun ammattijärjestöt järjestivät 18.9. mielenilmauspäivän 30 000 osanottajan voimalla Helsingin keskustassa. Eläkeläiset ovat marssilla rasismia vastaan avoimen Suomen puolesta, kun oikeistopopulistiset liikkeet mobilisoivat kansaa kadulle muukalaisennakkoluuloja lietsomalla Euroopan Unionin sotapakolaiskriisin keskellä.

    Torstaina 8.10. on eläkeläisten vuoro nostaa tapetille hallituksen pienituloisiin eläkeläisiin kohdistuva sorto ja syrjintä, kun hallitus aikoo asumistuen leikkauksella iskeä jopa 60 euron loven kuukaudessa pienituloisen eläkeläisen kukkaroon. Jos ymmärtäisivät, mitä se merkitsee, häpeäisivät.

    Poliitikkojen päät nähtävästi sekoittaa vuodesta toiseen toistettu ”ikärasistinen vihapuhe”. Eläkeikään päässeiden kasvavaa joukkoa syyllistetään pelkällä olemassaolollaan leimaamalla heidät kansanryhmänä yhteiskunnan taakaksi. Yhteiskunta ei mukamas selviä, ellei tuohon ryhmään kohdisteta leikkaustoimia.

    Äärimmilleen tuo vihapuhe vietiin syksyllä 2014, kun eduskunta poisti käsitteen ”arvokas elämä” vanhuspalvelulain ympärivuorokautista hoivaa koskevasta pykälästä perusteena päästä hoivapalveluiden piiriin. Virkamiehet esittivät kansanedustajille laskelman, että tuon sanaparin poistamisella säästetään 300 miljoonaa euroa vanhuspalveluista, kun ympärivuorokautisen hoivan piiriin pääsevien ikäihmisten määrää näin vähennetään.

    Eduskunnassa lain muutosta vastaan äänesti vain 20 kansanedustajaa. Enemmistöön siis upposi täydestä hoivapalveluja tarvitsevien vanhusten syrjinnän mahdollistava pykälä ja kaltoin kohtelun mekanismien rakentamisen aloittaminen osaksi ikäihmisten palveluja.

    Nyt kerätään nimiä kansalaisaloitteeseen, jossa arvokas elämä palautettaisiin vanhuspalvelulakiin. Aloitteesta puuttuu vielä lähes 40 000 nimeä, mutta yli 10 000 on sentään kasassa.

    Kesän ja syksyn liikehdintä viittaa siihen, että olemme siirtymässä napinasta kapinointiin. Meillä on maassamme suuri sorrettu vähemmistö, joka osoittaa barrikadeille nousemisen oireita.

    Sotapakolaisten ilmaantuminen Suomeen on herättänyt ennen näkemättömän solidaarisuuden aallon kaltoin kohdeltuja ja henkensä uhalla kotiseuduiltaan pakoon lähteneitä ihmisiä kohtaan.

    Kansan syvissä riveissä on vahvaa myötätunnon ja solidaarisuuden eetosta heikompien sortamista vastaan. Poliittinen eliitti taas näkee niin ikäihmiset kuin vammaisetkin yhteiskunnan taakkana, kun heidät on vuosikymmenien uusliberalistisen aivopesun kaudella kasvatettu tähän harhaoppiin.

    Oikeasti niin kunnostaan huolta pitävät ikäihmiset kuin työtä ja elämänsisältöä tavoittelevat vammaisetkin ovat yhteiskunnan kasvua ja kehitystä mahdollistava voimavara. Aivan samalla tavalla sitä ovat sotapakolaiset, jotka kiitollisena henkensä ja elämänsä pelastamisesta ovat valmiita ikäihmisten lailla antamaan panoksensa suomaisen yhteiskunnan kehittämiseen – edellyttäen, että heitä ei sorreta ja alisteta.

    Vaadin, että ikärasistinen vihapuhe on loputtava tästä maasta perustuslain vastaisena kiihotuksena kansanryhmää, kasvavaa ikäihmisten joukkoa vastaan!

    Antti Holopainen
    Tapaturma- ja Sairausinvalidien Liitto ry:n puheenjohtaja

    Kommentoi:
    antti.holopainen@fimnet.fi
    tai
    tsil@tsil.fi

     

    Antti Holopainen 8.6.2015:

    Tapaturma- ja sairausinvalidien vammaiskulttuuripäivillä koettua:
    YHTEISÖLLISYYDEN VOIMALLA VALTAELIITIN PÖYHKEYTTÄ JA ITSEKESKEISYYTTÄ VASTAAN

    TSIL:n 31. kulttuuripäivien teemana oli yhteisöllisyys. Vakiintuneen perinteen mukaan yhdistyksen kerhot ja paikallisyhdistykset olivat tuoneet Vähäjärvelle kerhojensa tuotoksia ja ohjelmaesityksiä. Väki viihtyi jälleen kerran Vähäjärvellä hyvin ja sai voimaa yhdessäolosta.
    Emme voineet jättää huomiotta vasta nimitetyn hallituksen hyytäviä terveisiä vammaisille ja pitkäaikaissairaille. Ilmassa oli vastarinnan herättelyn päättäväistä henkeä.
    Liittomme hallitus hyväksyi 5.6. kannanoton, jossa totesimme hallituksen suunnittelemat vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja vanhusten oikeuksien heikennykset perustuslain ja Euroopan Neuvoston sosiaalisen peruskirjan vastaisiksi. Suomi on juuri saanut huomautuksen Euroopan neuvoston ihmisoikeuskomitealta siitä, että voimassa oleva vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja vanhusten sosiaaliturvan taso on jo nyt Euroopan Neuvoston sosiaalisen peruskirjan vastaisella tasolla.
    Hallitus aikoo heikentää sosiaaliturvan ja palvelujen tasoa nykytasosta, joten etäännymme sosiaalisen peruskirjan linjauksia kauemmaksi. Hallitus ei iske pelkästään köyhiin ja vähäosaisiin. Se vaarantaa vakavasti koko maamme tulevaisuuden syventämällä omilla suunnitelmillaan taantumaa entisestään. Vastaavanlainen kurjistuspolitiikka johti Kreikkaa hallinneen poliittisen eliitin uskottavuuden romahtamiseen. Aikovatko Suomen porvarit ajaa maamme Kreikan tielle? Esitin kysymyksen päätöspuheenvuorossani.

    Valtaan nousseet vallanpitäjät saivat valtansa viekkaudella ja lupauksilla, jotka he söivät välittömästi valtaan päästyään. Nyt on kansan vuoro vastata ministereiden puheisiin. Johdannoksi vastaukselle sopii hyvin tunnettu mutta nykyvirsikirjasta poistettu Haqvin Spegelin 1690-luvulla kirjoittama virsi:

    ”1. Jo vääryys vallan saapi se huutaa taivaaseen,
    se turmaa ennustaapi vie kansat kurjuuteen.
    Ken Herran oikeutta nyt täällä julistaa,
    ja ken vanhurskautta nyt tahtois puolustaa?
    2. Nyt viekas vilppi täällä on noussut kunniaan,
    on valhe vallan päällä ja vääryys voimissaan.
    Ei kuulla kurjan ääntä ja köyhää sorretaan,
    ja lainkin rikkaat vääntää vääryyttä puoltamaan.
    3. Kas, köyhän leivän syövät nuo jumalattomat.
    He viatonta lyövät ja häntä vainoovat.
    He kurjaa ahdistaapi kuin käärme kiukussa,
    korvansa tukkeaapi tuon raukan huudoilta.”

    Punaiset lauloivat tätä virttä sisällissodassa rintamalla marssilauluna. Porvaristo ja papisto poistivat virren sisällissodan jälkeen virsikirjasta.
    Miksi yli 300 vuotta vanhan virren sanoma on noussut jälleen polttavan ajankohtaiseksi?
    Aikaamme luonnehtii äärimmilleen viety individualismi ja itsekeskeisyys. Se näkyy valtaeliitin ”selfie”-käyttäytymisessä. Omasta itsestä ollaan niin ylpeitä, että ”selfiekuvat” täyttävät netin. Erityisesti entinen pääministeri Stubb tuli tästä tunnetuksi.
    Itsekeskeisyyden kulttuuri on yhteisöllisyyden vastakohta ja ihmislajin luonteen vastaista. Ihmiskunta ei olisi ikinä selvinnyt luonnon valinnoissa ja kulttuurin rakentamisessa ilman yhteisöllisyyttä.
    Vallanpitäjien itsekeskeisyys näkyy siten, että leikkaukset ja palvelumaksujen korotukset kohdistuvat juuri pienituloisimpiin, samalla kun suurituloisille annetaan verohelpotuksia.  Pääministeri hurskastelee sitten vetoamalla suurituloisiin, että he vapaaehtoisesti pysyisivät kohtuudessa heille myönnettyjen helpotusten hyväksikäytössä.
    Edes arkkipiispa Kari Mäkiselle tuo sirkustemppu ei mene läpi. Hän tyrmää pääministerin ehdotukset kohtuuttomiksi. ”Oikeudenmukainen yhteiskunta ei synny hyväntekeväisyyden kautta, vaan oikeudenmukaisten päätösten kautta”, sanoo arkkipiispa Ylen haastattelussa. Hyvätuloinen arkkipiispa Mäkinen hyväksyy palkkansa alennuksen, ”kun se toteutetaan verotuksen kautta”.  Mutta hallitus ei suostu kiristämään rikkaiden verotusta, vaan ottaa pakolla rahat köyhiltä eläkeläisiltä poistamalla mm. eläkkeensaajan asumistuen.

    Sain eräältä työkyvyttömyyseläkeläiseltä kirjeen, jossa luki mm. seuraavaa: ” Kokopäiväisen työnteon aloitin 16-vuotiaana, kesätyöt jo 7-vuotiaana. Lapsia aloitin tekemään 23–vuotiaana, juuri kun eläkettä olisi alkanut kertyä. Olin muutaman vuoden kotona ja nuoremman ollessa kolme tuli ero ja siitä sitten yksinhuoltajana kasvatin ja koulutin pojat. Poikien päästessä omilleen, toinen on puutarhuri ja toinen insinööri, minun terveyteni alkoi pettää. Olen ollut seitsemässä tekonivelleikkauksessa ja monessa pienemmässä leikkauksessa. Pystyn kulkemaan tekonivelien vuoksi vielä melko hyvin mutta tilanne pahenee koko ajan. Tuloni kertyvät seuraavasti: Työeläke 633,00, kelan eläke 318,00, asumistuki 324,00. Vuokra on 525,00 veden kanssa. Talo on 18 vuotta vanha, eikä asuntoihin ole tehty mitään peruskorjauksia, niin että luksukseksi tätä ei voi sanoa. Yleinen asumistuki vähentää asumistukeni osuutta 75,00 €/kk! Monelle muulle käy vielä huonommin ja vähennys voi olla jopa 150,00 €.” Kirjeessä kerrotaan myös sairauskuluista, joita on runsaasti. Kirje päättyy toteamukseen: ”Meille siis hallituksen leikkaukset tekevät noin 10 % tuloistamme, tietävätkö päättäjät edes sitä? Otetaanko jokaiselta suomalaiselta tuo 10 %?” 

    Saamani kirje kulttuuripäiviemme ilmapiirin ohella on yksi näyttö siitä, että ”hallitut” alkavat puhua.
    Ammattiyhdistysliike on todennut, että hallituksen tavoite, jonka mukaan yritykset voisivat paikallisesti sopia pelisäännöt potkujen antamiselle, ovat perustuslain vastaisia.
    Kansalaisaloite ”Arvokas vanhuus” laitettiin liikkeelle 25.5.2015. Aloitteen nettiversioon on kertynyt vajaassa kahdessa viikossa yli 2 700 nimeä, eli yli 50 000 allekirjoituksen raja 25.11. mennessä on mahdollista saavuttaa. Näin eduskunnan olisi pakko ottaa joulukuussa 2014 tehty vanhuspalvelulain heikennys uuteen käsittelyyn.
    ”Hallitut” suunnittelevat selvästi vastarintaa vallan anastaneille vääryyden tekijöille. Elokuun 22. päivä on tekeillä suurprotesti Helsingissä. Orastava liikehdintä on viite kansan heräämisestä, joka on ainoa tie muutokseen.

    Politiikan suunta voi muuttua ainoastaan joukkovoimalla. Ainoastaan joukkovoima voi nostaa valtaan uuden hallituksen, joka alkaa kuunnella kansan ääntä uudestaan ja pelastaa Suomen ajautumasta sivuraiteelle ja NATO-haukkojen helmaan.
    Meillä tarvitaan paitsi liikettä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta myös liikettä rauhan puolesta sodan lietsontaa vastaan. Viime aikojen valtalehdistö lietsoo hysteriaa ja sodan pelkoa. NATOn lentokoneet harjoittelivat juuri pohjolan ilmatilassa. Nyt jos koskaan on myös rauhan voimien heräämisen aika.
    Tapaturma- ja sairausinvalidien liiton aktiivit ovat varttuneempaa väkeä. Toivon, että varttuneempi sukupolvi pystyy siirtämään ihmisarvon, oikeudenmukaisuuden ja rauhantyön perinteen sekä humanismin eetoksen seuraaville sukupolville yhteisöllisyyden voimana ja vastavoimana äärimmilleen viedylle ihmisyksilöitä ja kansoja tuhoavalle individualismille.

    Antti Holopainen
    Tapaturma- ja Sairausinvalidien Liitto ry:n puheenjohtaja

    Kommentoi:
    antti.holopainen@fimnet.fi
    tai
    tsil@tsil.fi

     

    Antti Holopainen 30.4.2015:

    YHTEISKUNTASOPIMUS JA TULEVA HALLITUS – KUULUUKO VAMMAISTEN JA PITKÄAIKAISSAIRAIDEN ÄÄNI?

    Kaupallinen ja eliitin tiiviissä ohjauksessa oleva valtamedia näytti jälleen kerran voimansa liikkuvien äänestäjien ohjaamisessa ”talvisodan hengen” mukaiselle uhrautumisen tielle, millä tiellä valtion päätösvallassa olevien pienituloisten toimeentulon, palvelujen ja sosiaaliturvan leikkauksille annettiin valtakirja. Kansan enemmistö äänesti puolueita, jotka lupasivat leikkauksia. Vasemmiston kannatus aleni jälleen historiallisen alas.

    Maan ja kansainvälisen talouden realiteetit eivät muuttuneet silti miksikään vaalituloksesta huolimatta. Suomi elää pitkittyneessä taantumassa. Yksityissektorilla vallitsee investointilama. Julkinen sektori ei edes suunnittele sen paikkaamista elinvoimaa vahvistavilla investoineilla, vaan valtionvarainministeriön virkamiesten johdolla suunnittelee leikkauksia julkisista menoista 6-10 miljardin tasolla. Kansainvälisen talouden asiantuntijat varoittivat tästä ja esittivät elvytysohjelmia sekä pienituloisten kulutuskysyntää lisääviä toimia, että tuotannon 2009 jumiin jääneet pyörät nytkähtäisivät taas liikkeelle.

    Mikäli hallitus oikeasti toteuttaa sitä talouspoliittista linjaa, mihin jälleen kasvanut osa Suomen kansasta uskoi, eli leikkausten tehostamista ja entistä vapaamman vallan antamista kansainvälisille finanssikeinottelijoille, on maatamme uhkaamassa kansallinen umpikuja.

    Esitin tällaisen tilannearvion Tapaturma- ja sairausinvalidien liiton seminaarissa perustaen näkemykseni paitsi lukuisiin lehdissä julkaistuihin makrotalouden kansainvälisten tutkijoiden kannanottoihin myös Euroalueen tilastoviranomaisten ja Suomen Pankin raportoimiin talouskehityslukuihin Euromaissa.
    Alla oleva tilastokaavio jo osoittaa, että Suomi on siirtynyt ”Kreikan tielle” jo vuonna 2012.

    Kaavio Antin blogi 300415

    Kotimaisen kysynnän leikkaaminen ja investointilaman jatkuminen vahvistaa tätä tietä voimistaen samalla köyhien ja rikkaiden välistä kuilua. Vammaiset, pitkäaikaissairaat ja pienituloiset eläkeläiset lapsiperheistä puhumattakaan ajetaan tällä tiellä entistä ahtaammalle. Ylikansallisen terveysbisneksen valta terveys- ja hoivapalvelujemme kehityksen ohjaksissa vahvistuu, ja pahimmassa tapauksessa sosiaali- ja terveys­palvelujen uudistamisesta riidellään vielä ainakin neljä vuotta.

    Missään tapauksessa en toivo yllä kuvaamani kauhuskenaarion toteutumista.  Tiedossani on, että valtaan pääsemässä olevien puolueiden kannattajissa on enemmistö ihmisiä, joiden toiveena on päästä irti pitkittyneestä talouskriisistä ja saada hyvinvointivaltion kehitystä uhkaavat umpisolmut purettua niin, että myös vammaisten ja pitkäaikaissairaiden elämisen reunaehdot kohenevat.

    Ongelmana on se, että poliittisen eliitin, virkakoneiston ja median kosketuspinta ihmisten arkielämään on heikentynyt ja se on korvautunut virtuaalitodellisuuden mielikuvamaailmalla median lietsomine pelkoineen ja osin harhaisine uhkakuvineen. Vammaisjärjestöt ja sosiaali- ja terveysalan järjestöt laajemminkin edustavat ehdotuksineen hallitusohjelmaan kansan ääntä, joka ääni hukkui vaalikampanjoiden mediahälyyn. Kannanottomme ja tilannearviomme eivät ylitä uutiskynnystä valtamediassa.

    Pääministerikandidaatti Juha Sipilän ehdottaman yhteiskuntasopimuksen neuvottelupöydissä eivät istu eläkeläis-, vammais- tai sosiaalialan järjestöt. Jos maamme olisi oikeasti demokraattinen ”sopimusyhteiskunta”, järjestöjen edustajien tulisi siellä olla. Demokratiaan nimittäin kuuluu, että ne, joita asia koskee, tulee olla mukana päätöksen teon valmisteluissa ja päätöksen teossa tasaveroisina osapuolina.

    Työnantaja-, työntekijäjärjestöjen ja valtion virkamieseliitin kolmikantarakenne on vuosikymmeniä linjannut pelisääntöjä ja sosiaaliturvan tasoa työmarkkinoilla, kuin työmarkkinoiden ulkopuolella. Siellä linjataan eläkeuudistusten sisältöä ja rakenteita, työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyn pelisääntöjä, sosiaaliturvan tasoa ja rakenteita. Näiden linjausten seurauksina ovat syntyneet terveyserojamme ylläpitävät rakenteet, jotka tarkoittavat joustavaa ja maksutonta pääsyä ilman jonoja terveyspalveluihin vakituisessa työsuhteessa oleville 1,6 miljoonalle, mutta terveyskeskusmaksuja ja pitkiä jonoja 3,8 miljoonalle.

    Maan tavaksi on tullut, että tämän vähemmistöä edustavan eliitin suljettu sisäpiiri päättää sosiaaliturvan peruslinjaukset, jotka maan eduskunta siunaa, kun sopimus on saatu aikaan. Koska Juha Sipilä peräänkuuluttaa yhteiskuntasopimusta, tulisi sopimuksen piirissä olla kansan enemmistö ja heitä edustavat järjestöt.

    Sosiaali- ja terveysjärjestöjä edustavan Soste ry:n ja eläkeläisjärjestöjen neuvottelukunta Eetun tulisi vaatia – nyt jos koskaan – pääsyä kolmikantapöytään. Enemmänkin. On tullut aika demokratisoida kolmikanta.

    Näissä merkeissä – Hyvää vappua kaikille!

    Antti Holopainen
    Tapaturma- ja Sairausinvalidien Liitto ry:n puheenjohtaja

    Kommentoi:
    antti.holopainen@fimnet.fi
    tai
    tsil@tsil.fi

     

    * * * * *

    Antti Holopainen 17.3.2015:

    SOTEN ”MAHALASKU” – MIKSI?

    Sote-uudistuksen piti olla nykyisen hallituksen kärkihankkeita, jonka läpimenoa varmistettiin vetämällä uudistuksen poliittiseen valmisteluun kaikki eduskuntapuolueet. Valmista ei tullut. Moni kysyy, miksi?

    Helsingin Sanomien 15.3.2015 sunnuntaisivun ansiokas reportaasi ”Kun hoivasta tuli bisnes” paljastaa hyvin jarrutuksen ja sabotaasin takana olevat taustavoimat.

    Venäjän tsaari Nikolai I antoi 1840-luvulla käskykirjeen, jonka mukaan piti ryhtyä järjestämään orpolasten, vanhusten ja vammaisten huutokauppoja ja myymään julkisissa huutokaupoissa hoivaa tarvitsevat niille. jotka pyytävät palveluistaan vähiten rahaa. Tämän huutolaiskaupan nykyversio otettiin käyttöön Suomessa EU:n hankintadirektiivin yhteydessä, kun suomalaisen hankintain piiriin otettiin sosiaali- ja terveyspalvelut.

    Lääkärityövoimaa välittävät firmat syntyivät 1990-luvun lamaleikkausten vanavedessä, kun mm. Lahdessa omalääkärijärjestelmän purkamisen seurauksena kuntapäättäjät aiheuttivat lääkäripulan. Lahtelainen terveyskeskuslääkäri Pertti Karjalainen haistoi bisnesraon ja ryhtyi välittämään lääkärityövoimaa pulasta kärsiviin terveyskeskuksiin. Veronmaksajien varojen käyttöön nojautuvasta bisneksestä tuli kansainvälisissä sijoittajapiireissä noteerattu innovaatio, jossa ruotsalais-amerikkalaiset hoivabisneksen kehittäjät yhdistivät voimansa ostamalla Pertin MEDONE-firman ja aloittamalla välittömästi hoivamarkkinoiden nurkanvaltauksen Suomessa.

    Hesarin selvityksen mukaan sijoitetun pääoman tuotto suomalaisilla hoivamarkkinoilla oli vuonna 2013 asumispalveluissa 11 % ja avopalveluissa 6 %. Noin varmaa ja hyvin tuottavaa sijoituskohdetta tuskin löytyy monelta alalta. Terveys- ja hoivabisneslobbarit ovat onnistuneet yhteiskuntasuhde-vaikuttamisessaan erinomaisesti. Hyvä veli–sisko-verkosto toimii niin valtion hallinnossa kuin kunnissakin ja erityisesti niissä organisaatioissa, jotka rakentavat terveys- ja hoivamarkkinoiden tulevaisuutta julkisin verovaroin – kuten Sitrassa.

    Vaikka kaikkien puolueiden julkinen tahtotila on ollut uudistaa sosiaali- ja terveyspalvelut siten, että julkisten palvelujen rooli vahvistuu, voidaan olettaa, että laajasti verkostoitunut lobbarijoukko muodostaa vastavoiman. Tämä näkyi kaatuneen esityksen käsittelyn loppusuorallakin siten, että Attendo ja kumppanit tarjosivat kilvan ”kokonaisulkoistusmalleja” pitkin sopimuksin kriisikunnille.
    Ministeri Rädyn julkisten lausuntojen rivien välistä on ollut koko ajan luettavissa kokoomuksen harjoittama ”kaksoisviestintä”. Toisaalta pääministeripuolue on ollut ajavinaan uudistusta, toisaalta ministeri Räty on koko ajan vaatinut ”monituottajamallia”, jolla siellä päin tarkoitetaan yksityisiä palvelutuottajia. Käytännössä yleishyödyllisiä ja pienyrittäjävetoisia palvelutuottajia on ollut vuosikymmenet kuntien kumppaneina. Varsinainen muutos näillä markkinoilla on ollut ylikansallisen terveys- ja hoivabisneksen rantautuminen, joka on kaikessa hiljaisuudessa vallannut markkinoita hankkimalla omistukseensa yleishyödyllisiä ja pienyrityksiä kokoomuslaisen pienyrittäjiä sanoissa mutta voittoa tuottavaa terveysbisnestä teoissa puolustavan retoriikan kulisseissa.

    Monissa kunnissa on kuitenkin jo lobbariverkoston vedätys alettu tunnistaa ja siellä missä mahdollista palauttaa ulkoistettuja palveluita kunnan omaksi toiminnaksi. Sosiaali- ja terveysuudistuksen kaatuminen tullee antamaan lisäaikaa hoivabisneksen nurkanvaltausprosessin jatkumiselle kaikesta huolimatta. Siksi sote-uudistuksen kaatumisesta hyötyjiä oli ylikansallinen hoivabisnes.

    Hesarin analyysin mukaan bisnesenkeleiden joukossa on jo huolestuneitakin ääniä. ”Hoivabisneksen suurin riski on poliittinen: se, että sosiaalipalveluja alettaisiin tuottaa enemmän julkisesti”, kirjoittaa Hesari. Bisnesenkelit onnistuivat siis sote-uudistuksen kaatamalla torjumaan tämän uhkan ainakin vaalien ylitse.

    Tulevista vaaleista siis riippuu valitsemmeko edelleen eduskunnan, joka sallii vanhan vedätyksen jatkumisen, vai syntyykö vaalien jälkeen poliittinen koalitio, joka palauttaa julkiselle vallalle vallan ja vastuun pelastaa kunnallinen palvelujärjestelmä. Näin estäisimme verovarojemme ohjautumisen veroparatiiseihin.

    Voisimme tehdä hoivatyöstä ja terveyden edistämisestä haluttua ja eettisesti korkeatasoista palvelutoimintaa, jonka sisällön rakentamiseen tulisi haastaa koko kansalaisyhteiskunta. Siellä tulisi olla paikka pitkäaikaissairaiden, vammaisten ja eläkeläisten järjestöille, jotka vammais- ja vanhusneuvostojen kautta pitäisivät huolta siitä, että palvelut kehittyvät asiakkaiden tarpeiden ja toiveiden mukaisiksi.

    Antti Holopainen
    Tapaturma- ja Sairausinvalidien Liitto ry:n puheenjohtaja

    Kommentoi:
    antti.holopainen@fimnet.fi
    tai
    tsil@tsil.fi

    * * * * *

    Antti Holopainen 26.1.2015:

    Terveys ei saa olla kauppatavaraa

    Kansanterveyslain tavoitteena 1970-luvulla oli saada aikaan kaikkia palveleva maksuton perusterveydenhuolto. Valtaeliitin ajatukset muuttuivat kuitenkin jo 1970-luvun lopulla, kun alettiin puhua ”turhista” terveyskeskuskäynneistä ja ”kolmen markan lääkäreistä”.
    Terveyskeskusmaksu palautettiin niin, että kunta saa itse päättää maksusta tai jättää maksun perimättä. Näin alkoi perusterveydenhuollon palveluiden eriarvoistuminen.

    Samaan aikaan työterveydenhuoltolakiin perustuva työterveyshuolto on laajentanut reviiriään ennaltaehkäisevästä tehtävästään yleislääkäritasoisten sairaanhoitopalveluiden tuottajaksi siten, että Kansaneläkelaitos on subventoinut 50 %:lla sairaanhoitopalveluja. Työterveyshuollon loput kulut ovat olleet työnantajan näkökulmasta verotuksessa vähennyskelpoisia työvoimakustannuksia.

    Tällä rahoitusmallilla työterveyshuolto on laajentunut ja tullut sekä suuryrityksissä että julkisella sektorilla työsuhteeseen liittyväksi, työntekijän näkökulmasta maksuttomaksi palveluksi. Työelämän ulkopuolella olevat joutuvat maksamaan alun perin kuntien määräämän myöhemmin asetuksella säädetyn ja vuosittain nousevan terveyskeskusmaksun. Samalla julkinen terveyskeskusjärjestelmä on kärsinyt vuosikymmeniä toistuvista kuntapalveluihin kohdistuvista leikkauksista.

    Eduskunnan käsittelyssä oleva sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön uudistus pyrkii etsimään ratkaisua kriisiin lisäämällä uuden ”hallintohimmelitason” aiempien päälle muodostamalla maasta viisi sote-aluetta. Ratkaisua perustellaan sillä, että kuntien ja kansalaisten epäyhdenvertainen kohtelu saadaan vähenemään, kun luodaan yhtenäiset palveluketjut perustason sosiaali- ja terveyspalveluista vaativiin erikoissairaanhoidon palveluihin saakka. Valtion ohjausta aiotaan lisätä järjestelmän uudelleen rakentamisessa sote-alueiden kautta tekemällä ns. järjestämispäätökset neljäksi vuodeksi kerrallaan.

    Sote-uudistus oli kohta päättymässä olevan eduskuntakauden hallituksen kärkihankkeita, mutta surkeassa vaiheessa tuon kärkihankkeen kohtalo vielä on.  Hallitus sai toki loppusuoralla esityksensä eduskunnan käsittelyyn. Edelleen on epävarmaa, muuttuuko kritiikkiä monelta taholta saanut esitys toteuttamiskelpoiseksi lainsäädännöksi.  Vaikka eduskuntapuolueilla on ollut muodollinen yhteisymmärrys lain aikaansaamisen välttämättömyydestä ja sisällön peruslinjauksista, on kulisseissa aikamoinen kuhina.

    Tapaturma- ja sairausinvalidien liitto linjasi lausunnossaan, että lakiesitykseen liittyvää kasvavaa demokratiavajetta ei tule hyväksyä, vaan mahdolliset peruskuntaa laajemmat päätöksentekoelimet on valittava suorilla vaaleilla. Parempi kuin perustaa viisi uutta hallintotasoa olisi vakiintuneempi maakuntatasolle rakentuva malli, mikä on lähempänä kansalaisyhteiskuntaa. Kasvava valtion ohjauksen tarve kansalaisten yhdenvertaisuuden turvaamiseksi olisi mahdollista toteuttaa tälläkin tasolla.  Kaksiportainen kunnallishallinto eli kunnallisvaalit ja maakuntavaalit samassa yhteydessä on sitä paitsi maailmalla paljon yleisempi paikallis- ja aluedemokratian toteuttamismalli maailmalla, katsoimmepa itään tai länteen.

    Vuosikausia jatkunut epävakaa tilanne on tarjonnut terveysbisnekselle kulta-ajan. Ylikansalliset liikeyritykset ovat tarjonneet erityisesti kriisikunnille ”kokonaisulkoistusmalliaan”, jolla ”kyvytön” kunnallishallinnon ohjaama palvelutuotantojärjestelmä korvataan Attendon, Mediverkon tai jonkun muun liikevoittoa tavoittelevalla yritysvetoisella ulkopuolisella palvelutuottajalla.

    Yritysten lobbarit ovat olleet viime kuukausina liikkeellä tehden kunnissa uusia sopimuksia, ennen kuin uusi lainsäädäntö on määrä vuoden 2017 alusta astua voimaan. Näin on jo onnistuttu luomaan rakenne, jossa sisäinen taistelu terveysbisneksen ja perustuslain mukaisen julkisen vallan palvelujen järjestämisvelvollisuuden toteuttamisesta käydään käytännössä kuntien virkakoneistojen sisällä. Paikalliset kunnalliset luottamushenkilöt joutuvat seuraamaan sivusta ja siunaamaan pakon edessä sopimukset, joilla turvataan voittoa tuottavien firmojen järjestämät terveyskeskuspalvelut, kun muutakaan vaihtoehtoa ei ole tarjolla. Näin on ollut mm Lahdessa jo yli 10 vuoden ajan eikä palvelujen palauttaminen takaisin kunnan omaksi tuotannoksi ole edennyt poliittisen tason tahdonilmauksista huolimatta.

    Uusi yksityisbisneksen vyörytys on etenemässä kiihtyvällä vauhdilla hoivapalveluissa ja laajenemassa siitä mielenterveys-, päihde- ja vammaispalveluihin, mikäli valtion kyky ottaa uudestaan vastuuta julkiselle vallalle kuuluvien tehtävien hoitamisesta ei saada aikaan sote-uudistuksessa.

    Eduskunnalla ja tulevalla vaalien jälkeisellä hallituksella on mahdollisuus pysäyttää terveysbisneksen keinottelu verovaroilla, jos sosiaali- ja terveyspalvelut aletaan taas nähdä julkisen vallan perustehtävänä kansanvallan suorassa ohjauksessa. Tällä kannalla on yli 70 % suomalaisista. Terveys ei saa olla kauppatavaraa.

    Antti Holopainen
    Tapaturma- ja Sairausinvalidien Liitto ry:n puheenjohtaja

    Kommentoi:
    antti.holopainen@fimnet.fi
    tai
    tsil@tsil.fi

    * * * **

    Antti Holopainen 21.12.2014:

    Arvokas elämä ja heitteille jättö?  – Hyvää joulua ja parempaa Uutta Vuotta kaikille!

    Joulun alla 16.12. maamme eduskunta muisti laitoshoitoa tarvitsevia vanhuksia äänin 171- 20 mielenkiintoisella tavalla. Vanhuspalvelulain 14§:ää muutettiin niin, että arvokas elämä poistui laitoshoitoon hyväksymisen kriteerinä ja jäljelle jäivät ”lääketieteelliset perusteet ja asiakasturvallisuuteen tai potilasturvallisuuteen liittyvät perusteet”.

    Lahden Eläkeläiset järjesti pikavauhtia nimien keruun sen puolesta, että arvokas elämä säilyisi edelleen laitoshoitoon hyväksymisen kriteerinä. Vain 20 kansanedustajaa yhtyi näkemykseemme. Kaikille keskustapuolueen edustajille oppositiossa ja lähes kaikille perussuomalaisille hallituksen esitys kelpasi. Asetelma kertonee siitä, millainen painoarvo ikäihmisten arvon ja inhimillisyyden kunnioittamiselle annetaan tämän päivän Suomessa. Lakimuutoksen perustelut liittyivät ainoastaan ja vain rahaan eli unelmaan siitä, että laitoshoidon kriteeriä tiukentamalla ”arvokkaan elämän” verran syntyy 300 miljoonan euron säästöt.

    Kansanedustaja Erkki Virtanen, joka olisi halunnut hylätä tuon laitosvanhuksia loukkaavan epäeettisen lakimuutoksen, totesi puheenvuorossaan mm seuraavaa: ”Eihän tällä arvokkaan elämän poistamisella mitään säästöjä saavuteta. Siinä pykälässähän lukee jo ennestäänkin, että laitoshoitoa asumismuotona voidaan käyttää vain siinä tapauksessa, että siihen on lääketieteelliset perusteet tai että sillä pystytään turvaamaan ikääntyneen henkilön arvokas elämä. No, nyt se arvokas elämä sitten otetaan pois ja jää nähtäväksi, mitä se tarkoittaa ikääntyneen väestön osalta, erityisesti sen väestön, joka ei enää pysty yksin kotona asumaan ja joka tarvitsee joko tuettua asumista tai raskaampaa palvelua, jopa laitoshoitoa.”

    Tämän päivän (21.12.) Etelä-Suomen Sanomissa kerrottiin, miten 68-vuotiasta halvaantunutta puhekyvytöntä vanhusta rahdattiin edestakaisin kolmen terveyskeskuksen vuodeosaston ja keskussairaalan välillä, kun hän oli saanut keuhkokuumeen. Kerran hän putosi lehtijutun mukaan paareiltakin taksilla suoritetun siirtokuljetuksen yhteydessä. Potilas oli Sysmän terveyskeskukseen tuotaessa kylmissään, päällään ainoastaan likomärkä takki ja T-paita. Terveyskeskuslääkäri kuvasi ruhjeet ja mustelmat turvatakseen oman selustansa. Potilas menehtyi keuhkokuumeeseen viikon sisällä sen alkamisesta siitä huolimatta, että häntä hoidettiin kaksi kertaa keskussairaalassa ja kolmen eri terveyskeskuksen vuodeosastolla. Ainakaan kyseisessä potilastapauksessa säästöä tuskin syntyi siitä, että sairaalaan pääsyn korkean kynnyksen vuoksi käynnistyi siirtokuljetusten rumba ja onnettomasti päättynyt hoitokokonaisuus. Tämän vuoden puolella käsitteen ”arvokas elämä” kunnioittaminen olisi tullut olla halvaantuneen ikäihmisen yhtenä hoidon kriteerinä. Nähtäväksi jää, kuten Virtanen kysyy, mitä kriteerin muuttaminen tulee jatkossa tarkoittamaan, kun nykyisestä vielä kireämmäksi viety paikkatilanne terveyskeskuksen vuodeosastoilla ja ympärivuorokautisen hoivan palveluissa synnyttää entistä enemmän käsittämättömiä tilanteita.

    Voidaan olettaa, että laitoshoitoa tarvitsevien sairaiden ikäihmisten kohtelu muuttuu entistäkin tylymmäksi, kun laitospaikkojen vähentämistä jatketaan ja edellä kuvatun kaltainen ambulanssi/taksiralli yleistyy. Jäävätkö ensi vuoden alusta arvokkaan elämän kannalta ”lainsuojattomien” vanhusten oikeuksien puolustamisen ainoaksi keinoksi lähiomaisten valitukset ja kantelut epäinhimillisestä kohtelusta?

    Tapaturma- ja Sairausinvalidien liiton on yhdessä muiden sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kanssa syytä varautua lisääntyvään vertaistuen ja neuvonnan tarpeeseen syntyvissä pulmatilanteissa.
    Liiton hallitus käsitteli vuoden viimeisessä kokouksessaan 19.12. edessä olevaa tilannetta. Pohdimme pitkään vastaavanlaista ilmiötä, mitä siitä seuraa, kun vammaisia kohdellaan vastaavalla tavalla kuin vanhuksia tilanteessa, jossa laitosasuminen korvataan ”yksilöllisemmällä” ja mukamas inhimillisemmällä asumisella ja lakkautetaan säästösyistä vammaisten yksiköitä. Esimerkkinä kokouksessamme oli Uusi Invalidi lehdessä 4/2014 omaisten kuvaama tapaus Kouvolasta.
    Nostimme esille kysymyksen, että joudummeko vielä siihen, että vanhusten, pitkäaikaissairaiden ja vammaisten ihmisoikeuksien ja arvokkaan elämän turvaamiseksi tulemme tarvitsemaan lisääntyvästi juridisia palveluita, koska lainsäädäntö antaa yhä heikommin turvaa vanhusten ja vammaisten kaltoin kohtelua vastaan ja oikeuden puolustaminen siirtyy lisääntyvästi erilaisiin valitus- ja oikeusasteisiin.

    Kun hyvinvointivaltion rakenteita puretaan, muuttuu suomalainenkin yhteiskunta amerikkalaisen yhteiskunnan kaltaiseksi, missä juristit ilmaantuvat enenevästi asiakkaiden, potilaiden ja hoitopalveluita järjestävien organisaatioiden väliin – rahastaen roolistaan tietenkin oman osuutensa. Tällä tiellä tehottomuus lisääntyy, ihmiset kärsivät ja ne, joilla ei ole varaa puolustaa oikeuksiaan, jäävät heitteille. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen tulisi yhteisin voimin estää tällainen kehitys.

    Kiitän tästä ikävästä eduskunnan ”joululahjasta” huolimatta kaikkia ikäihmisten ja vammaisten puolesta toimineita järjestömme ja muiden järjestöjen aktiiveja uhrautuvasta toiminnasta yhteisen asiamme hyväksi.
    Toivotan samalla hyvää joulua ja parempaa Uutta Vuotta!

    Antti Holopainen
    Tapaturma- ja Sairausinvalidien Liitto ry:n puheenjohtaja

    Kommentoi:
    antti.holopainen@fimnet.fi
    tai
    tsil@tsil.fi
    * * * **

    Antti Holopainen 28.11.2014:

    KUULUUKO ARVOKAS ELÄMÄ  LAITOSPALVELUJA TARVITSEVALLE VANHUKSELLE?

    Eduskunta on säätämässä pikavauhtia lakia, jossa poistetaan nykyisin voimassa olevasta vanhuspalvelulain 14§:stä seuraava teksti: ”Pitkäaikainen hoito ja huolenpito voidaan toteuttaa laitoshoitona vain, jos siihen on lääketieteelliset perusteet tai jos se on iäkkään henkilön arvokkaan elämän ja turvallisen hoidon kannalta muuten perusteltua.”

    Käsittelyssä olevan lakiesityksen mukaan 1.1.2015 alkaen laitoshoitoa voidaan toteuttaa vain seuraavilla edellytyksillä: ” Kunta voi vastata iäkkään henkilön palveluntarpeeseen pitkäaikaisella laitoshoidolla vain, jos siihen on lääketieteelliset perusteet tai asiakasturvallisuuteen tai potilasturvallisuuteen liittyvät perusteet.”

    Hallitus perustelee esitystään ainoastaan yhdellä tavoitteella: noin 300 miljoonan euron säästöillä, mikäli palvelurakenne muuttuu tavoitteen mukaiseksi. Esityksen perusteluissa kuvataan taulukoin, miten laitoshoitoon ottamisen kriteerien muuttaminen pelkästään lääketieteellisiksi ja potilasturvallisuuteen liittyviksi perusteiksi vähentää laitoshoidon tarvetta erityisesti 75 vuotta täyttäneiden keskuudessa.

    Eläkeläiset ry, hoivapalvelujen työntekijöiden ammattijärjestöt sekä monet kansanedustajat, sanomalehtien kolumnit, pääkirjoitukset ja sosiaalisessa mediassa julkaistut mielipidekirjoitukset ovat vaatineet lakiesityksen hylkäämistä ihmisarvon vastaisena.

    Peruspalveluministeri Huovinen ja useat muut demarikansanedustajat ovat puolustaneet esitystä THL:n seurantaraportin tiedoilla ja kuulemistilaisuuksilla, joita sosiaali- ja terveysministeriö oli järjestänyt vanhuspalvelulain toteutumisen seurantahankkeeseen liittyen.

    Hallituksen tarkoitus on nopeuttaa laitospalveluverkoston alasajoa muuttamalla laitoshoitoon pääsyn kriteereitä. Mm. Lahdessa ollaan viemässä laitospalveluiden vähentämishanketta käsittelyssä olevan lakiesityksen hengessä voimalla eteenpäin.

    Silti on tärkeää kysyä, miksi arvokasta elämää tukeva palvelujen järjestämistapa säilytetään avohoitopalvelujen toteuttamisen periaatteena, mutta se poistetaan laitoshoidon toteuttamisen periaatteista , jotta laitospalveluissa voidaan säästää lähes 300 miljoonaa euroa. Huovinen täsmensi puheenvuorossaan, että kyseessä ei ole menojen leikkaaminen vaan kustannusten kasvupaineen hillintä.

    Eduskunta hyväksyi juuri kansalaisaloitteen tasa-arvoisen avioliittolainsäädännön aikaansaamiseksi. Miksi maan hallitus on samaan aikaan poistamassa laitoshoidossa olevien vanhuksien oikeutta arvokkaaseen elämään katsoen samalla, että arvokas elämä kyllä kuuluu avohoidossa olevien vanhusten lailla turvattaviin tarpeisiin, mutta laitoshoidossa vanhus on ainoastaan lääketieteellisten toimenpiteiden objekti tai hoidossa vain asiakas-/potilasturvallisuuteen liittyvin perustein?

    En voi mitenkään käsittää, että perustuslaissa taattujen sosiaalisten perusoikeuksien aikana voidaan edes esittää lakia, jossa ”arvokas elämä” ei kuulu laitoshoidossa olevien vanhusten sosiaalisiin perusoikeuksiin, mutta se hyväksytään vielä lakiin kirjattuna avohoidossa olevien vanhusten oikeudeksi.

    Hallituksen tulisi vetää noin epäeettinen lakiesitys pois eduskunnan käsittelystä. Jos näin ei tapahdu, eduskunnan enemmistön tulisi tyrmätä laitosvanhusten ihmisoikeuksia halveksiva lakiesitys vielä ennen joulua samassa hengessä kuin se hyväksyi tasa-arvoisen avioliittolain valmistelun kansalaisten yhdenvertaisuuden hengessä.

    Samaan yhdenvertaisuuteen ja ihmisarvon kunnioittamiseen ovat tässä maassa oikeutettuja ne ikäihmiset, jotka ovat ennen meitä tämän hyvinvointivaltion rakentaneet.

    Antti Holopainen
    Tapaturma- ja Sairausinvalidien Liitto ry:n puheenjohtaja

    Kommentoi:
    antti.vasemmalta@gmail.com
    tai
    tsil@tsil.fi

    * * * * *

    Antti Holopainen 23.10.2014:

    IKÄSYRJINTÄÄ EI PIDÄ SALLIA

    Sanomalehdet yleistyivät Suomessa 1800-luvun lopulta alkaen. Radiolähetykset alkoivat 1920-luvulla. Televisio tuli 1960-luvulla, kännykkä ja internetit 1990-luvulla. Miltei kaikki meistä ovat tervehtineet tiedon kulun helpottumisen eri vaiheita myönteisesti. Lähes kaikki suomalaiset ovat oppineet lukemaan ja kirjoittamaan, ja vuosisatoja jatkuneen eliitin yksinoikeus tietoon ja tiedonvälitykseen on murtunut informaatiovallankumousten seurauksena useaan kertaan.

    Suomessa on ollut maksuton kouluopetus ja maksuton kirjastolaitos kansalaisten tiedon yhdenvertaisuuden takaajana. Tähän saakka tämä tasa-arvoisuuden reunaehtoja turvannut järjestelmä on sopeutunut aina uusiin informaatioyhteiskunnan kehitysvaiheisiin valistamalla järjestelmällisesti koko väestöä iästä, sosiaalisesta asemasta, vammaisuudesta tai muusta terveysrajoituksesta riippumatta siten, että tiedon tasa-arvoisuuden uudet vaiheet ovat kaikkien saavutettavissa. Nyt tämä 1800-luvulta kehittynyt suomalaisen yhteiskunnan kansalaisten yhdenvertaisuuden periaate on uhattuna.

    Kysyin Tapaturma- ja Sairausinvalidien Liiton ”Ikääntyvät monivammaiset syrjäytymistä ehkäisemässä” -kurssin osanottajilta, kuinka moni käyttää internetiä. Kolme runsaasta 20 kurssilaisesta viittasi. Yksi heistä, kurssin nuorin oli Facebookissa, kaksi muuta hoiti pankkiasioita netin kautta. Kaikki katsoivat televisiota ja kuuntelivat radiota sekä lukivat sanomalehtiä. Kännykkäkin on nykyään lähes kaikilla, vaikka se on yleistynyt kuten nettikin vasta 1990-luvulta alkaen. Valtaosa tuosta joukosta hoiti pankkiasiansa pankin tiskillä. Kurssilaiset olivat yhteiskunnallisesti valveutunutta väkeä, mutta enemmistö 75–95-vuotiaita. He olivat juuri niitä, joiden omatoimisuuden jatkuminen mahdollisimman pitkälle sairauksien aiheuttamista rajoitteista huolimatta on näiden ihmisten tärkein henkilökohtainen toive ja yhteiskunnankin monella tasolla julkilausuma tavoite.

    Olen Lahden Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja. Meidän 12-jäsenisessä johtokunnassa kaikki käyttävät kännykkää, mutta kukaan allekirjoittanutta lukuun ottamatta ei käytä sähköpostia netistä nyt puhumattakaan. Me kaikki olemme tämän hyvinvointiyhteiskunnan rakentajia.

    Kun kunnat ovat lakkauttamassa kirjastojaan ja siirtämässä palvelujaan sähköisiksi, joudun vakavasti kysymään, aiotaanko toimintakykyinen ja itsestään vielä huolehtimaan kykenevä mutta nettimaailman ulkopuolella elävä väestö unohtaa ja aktiivisesti syrjäyttää sosiokulttuurisen kehityksen ulkopuolelle? Tämä joukko joutuu maksamaan terveyskeskusmaksun toisin kuin työterveyspalveluiden sairaanhoitopalveluista nauttiva työikäinen. Pankin tiskillä he joutuvat maksamaan 5 euroa/lasku ylimääräistä verrattuna niihin, jotka hoitavat laskunsa netin kautta.

    Ihmisillä, jotka terveyskeskus- ja pankkipalveluistaan maksavat, on pienimmät eläkkeet. Elämisen peruspalvelut ovat siis heillä kalliimpia kuin meillä muilla. Matkakorvausten omavastuiden, lääkkeiden ja tutkimus- ja hoitomenojen omavastuuosuudet rasittavat juuri tätä kansalaisten ryhmää kaikkein eniten. Siksi Tapaturma- ja Sairausinvalidien Liitto on vaatinut terveydenhuollon maksukattojen yhdistämistä yhdeksi korkeintaan 350 euron maksukatoksi sekä eläkkeiden, toimeentulotuen ja muun perusturvan tason korottamista vähintään 1 000 euroon kuukaudessa verottomana.
    Yhteiskunta voisi näillä Liittomme vaatimilla yksinkertaisilla toimilla ehkäistä merkittävästi syrjäytymistä pitkäaikaissairaiden ja monivammaisten ryhmässä.

    Tämän lisäksi meille on tarpeen nyky-yhteiskunnan tiedon tasa-arvon turvaaminen. Kirjastoihin ovat tulleet maksuttomat nettipalvelut. Siellä ne, joilla yhteyksiä ei ole omassa kodissa, voisivat asioida henkilökunnan opastamana pankissa ja lisääntyvien sähköisten julkisten palvelujen piirissä kunkin tarpeiden mukaisesti.

    Pienituloinen eläkeläinen ei pysty tilaamaan lehtiä kotiin. Kirjastossa voisi jatkaa lehtien lukemista ja jatkaa kirjojen lainaamista, kun niidenkään hankkimiseen ei ole monella varaa.

    Tähän saakka kirjastot ovat olleet osa väestön henkisen hyvinvoinnin ja yhdenvertaisuuden tukemisen perusverkostoa. On vaikea ymmärtää, miksi virkamiehistämme ja poliittisista päättäjistämme löytyy niin paljon ihmisiä, että mukamas rahan puutteen nimissä lähikirjastoja aiotaan lopettaa ja tehdä uusistakin monipalvelupisteistä itsepalvelupisteitä, joista puuttuvat ikäihmisille ja toimintarajoitteisille välttämättömät henkilökohtaiset palvelut.

    Eikö kaikkien yhdessä hyväksymä näkemys ole se, että kansalaisten omatoimisuutta on tuettava niin kauan kuin mahdollista, että hoivapalvelujen piiriin joutuvien avuttomuuden tilaan ajautuvien ihmisten joukko olisi mahdollisimman vähäinen?

    Kirjastojen lakkauttaminen lisää syrjäytymistä ja kasvattaa hoivapalvelutaakkaa tilanteessa, jossa palvelut ovat jo valmiiksi ylikuormitettuja. Sitä samaa tekee sosiaaliturvajärjestelmä, joka syrjii pienituloisia perimällä heiltä terveyskeskusmaksut ja kohtuuttoman suuret omavastuuosuudet matka-, lääke- ja tutkimuskuluista.

    Olemme velkaa hyvinvointivaltiomme rakentamisesta sille kansanosalle, joka nyt elää pienillä eläkkeillä ja pyrkii edelleen uhrautuvalla elämänotteellaan tukemaan nuorempia sukupolvia. Heidän työnsä arvostaminen tulisi näkyä ikäihmisten toimivina terveys- ja hoivapalveluina ja niiden omatoimisuutta tukevien rakenteiden säilyttämisenä.

    Antti Holopainen
    Tapaturma- ja Sairausinvalidien Liitto ry:n puheenjohtaja

    Kommentoi:
    antti.vasemmalta@gmail.com
    tai
    tsil@tsil.fi