Lausunto sairausvakuutuslain muuttamisesta (9.10.2015)

  • 14.10.2015 klo 12.25
  • Sosiaali- ja terveysministeriölle

    Viite: Hanke STM039:00/2015
    Asia: Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi sairausvakuutuslain muuttamisesta

    Tapaturma- ja sairausinvalidien liitto ry on valtakunnallinen vammaisjärjestö, jonka päätehtävänä on vammaisten ja pitkäaikaissairaiden edunvalvonta. Valtaosa liittomme jäsenistä on pienituloisia, monivammaisia työkyvyttömyys- tai vanhuuseläkeläisiä.

    Sairausvakuutuslain muutosehdotuksen luonnoksessa esitetyt lääke- ja matka­kustan­nusten omavastuiden korotukset iskisivät kaikkein pahimmin niihin kansalaisiin, joilla on pienet tulot ja paljon terveysongelmia. Käytännön seurauksena on, että pienillä tuloilla ei pystytä tarpeellisia lääkkeitä ostamaan: tervehtymisen ja toimintakyvyn kohenemisen kannalta välttämättömien lääkkeiden käyttö lopetetaan tai uusia hoitoja ei aloiteta. Osalla pienituloisista ei tälläkään hetkellä ole varaa lääkkeisiin ja terveydenhuoltoon.

    Vuosittainen lääkekulujen alkuomavastuu – oli se sitten edellisellä hallituskaudella päätetty 45 euroa tai nyt esitetty 60 euroa – on kohtuuton alkuvuoden rasite etenkin niille pienituloisille pitkäaikaissairaille, joilla keskeytymätön lääkehoito on elintärkeä.

    Matkakustannusten omavastuiden korotus – vasta äskettäin toteutetun korotuksen lisäksi – kohdentuisi ensisijaisesti harvaan asutuille alueille, pienituloisille ja iäkkäille henkilöille, mm. dialyysihoitopotilaille ja Kelan kuntoutusta saaville vaikeavammaisille, kuten lakiesityksen yhteiskunnallisten vaikutusten arvioinnissakin todetaan.

    Kun terveyskeskus- ym. julkisten hoitopaikkojen verkostoa on viime vuosina monin paikoin harvennettu ja terveydenhoitomatkat ovat potilaista riippumattomista syistä näin ollen pidentyneet, matkojen omavastuun korottaminen peräti 25 euroon karsisi entistä enemmän pienituloisia sairaita ihmisiä kaiken hoidon ja kuntoutuksen ulkopuolelle.

    Siltä osin kuin pienituloiset hakevat lääke- ja matkakuluihinsa asuinkunnaltaan toimeen­tulotukea, voidaan suunnitellut omavastuiden korotukset nähdä lähinnä kustannusten siirtona Kelalta/valtiolta kuntien niskaan. Samaan suuntaan vaikuttaa lääkärinpalkkioiden ym. Kela-korvausten alentaminen, jonka myötä yhä useammat hakevat hoitoa julkisesta terveydenhuollosta ja kunnallisen terveydenhuollon menot kasvavat. Maamme julkinen talous ei siinä mitenkään kohene.
    On myös huomattava, että varsinkaan monet ikäihmiset eivät halua tai osaa toimeentulo­tukea sosiaalitoimelta hakea tai eivät edes ole tietoisia tällaisesta mahdollisuudesta.

    Suunniteltuja sairausvakuutuslain muutoksia ei tule toteuttaa, sillä ne kohdistuisivat pahiten pitkäaikaissairaisiin pienituloisiin, eläkeläisiin ja työttömiin, jotka eivät voi mitenkään vaikuttaa taloudelliseen tai terveydentilaansa.

    Pienituloisten ja paljon sairastavien maksujen kohtuullistamiseksi tulisi terveydenhuollon kolme erillistä maksukattoa yhdistää tuntuvasti alemmalle tasolle, kuten esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa on tehty.

    Väestötasolla esitetyt säästötoimet kasvattavat entisestään sosioekonomisten väestö­ryhmien välisiä terveyseroja. Tässä mielessä esitettyjen toimien perusteluna esitetty hallitus­ohjelman säästötavoitteen saavuttaminen on kovin lyhytnäköinen. Niin sairauksien paheneminen ja mm. ikäihmisten toimintakyvyn nopeampi heikkeneminen hoidon ja kuntoutuksen lykkäytyessä tai puuttuessa kuin myös yleisellä tasolla terveyserojen kasvu kostautuvat varsin pian tulevaisuudessa moninkertaisina lisäkustannuksina yhteiskunnalle.

    Tapaturma- ja sairausinvalidien liitto ry.