Kustannusten säästöä vammaisten ikäihmisten kustannuksella (13.3.2016)

  • 14.3.2016 klo 10.47
  • Hallituksen reformisuunnitelmassa kuntien kustannusten ja velvoitteiden karsimiseksi (17.2.2016) esitetään yhteensä 61 miljoonan euron leikkausta vammaispalveluista. Suurin osa (52 milj. euroa) säästöistä muodostuisi jättämällä ikääntyneet, yli 75-vuotiaat vammaiset vammaispalvelulakien uudistamisen yhteydessä kokonaan vammaispalvelujen ulkopuolelle vanhuspalvelu- ja sosiaalihuoltolakien varaan.

    Vanhuspalvelulaki ei kuitenkaan määritä mitään palveluja, ainoastaan oikeuden palvelutarpeen kartoitukseen. Tuo velvoite on sosiaalihuoltolaissa ollut jo vuosia, mutta – ikääntyneiden vammaisjäsentemme kokemusten mukaan – kunnat ovat äärimmäisen harvoin aloitteellisia sen toteutuksessa. Vastuu on useimmiten ikäihmisellä itsellään tai hänen omaisillaan ja edellyttää voimavaroja ja tietoa oikeuksistaan.
    Sosiaalihuoltolaissa määritetyt tukipalvelut puolestaan ovat toteutuksen, määrän ja maksujen osalta kunnan harkinnan varassa. Näin ollen tarpeellisiksi todettujakaan palveluja ei välttämättä toteuteta ainakaan pienituloisille yksilöllisten tarpeiden mukaisesti vaan riippuen kunnan taloudesta ja päättäjien asenteista. Ikääntyneillä vammaisilla ei olisi enää mitään subjektiivisia oikeuksia tarpeen mukaisiin tukipalveluihin.

    Reformiesityksessä todetaan, että ”tarkoituksena on toteuttaa vammaisen henkilön yhdenvertaisuutta ja osallisuutta yhteiskunnassa” tavoitteena ”turvata yksilöllisen tarpeen mukaiset, riittävät ja laadultaan hyvät palvelut”. Miten nämä toteutuisivat niiden ikäihmisten kohdalla, joilla vammat tai pitkäaikaissairaudet ovat heikentäneet toimintakykyä niin, etteivät he ilman tukipalveluja pysty lähtemään kotoaan eivätkä edes asumaan turvallisesti kotonaan?
    Vammaiskuljetuspalvelut, asunnonmuutostyöt, henkilökohtainen apu ym. ovat monille ikääntyneillekin vammaisille välttämätön edellytys inhimilliseen elämään: selviytyä kohtuullisesti arjessa, osallistua omien asioidensa hoitoon ja sosiaaliseen toimintaan, saada vertaistukea ja käyttää jäljellä olevaa toimintakykyään omaksi ja muiden iloksi ja hyödyksi.

    Ihmeparantumisia tapahtuu harvoin, varsinkaan korkealla iällä. Suunniteltu heikennys on perustuslain ja yhdenvertaisuuslain kieltämää ikäsyrjintää ja epäinhimillinen heitteillejättöhanke. Iän perusteella ei voi syrjiä ihmistä, joka vammaisuutensa vuoksi tarvitsee apua.
    Vammaispalvelulakien yhdistäminen on tarpeen, mutta ikäsyrjintää ja heikoimpien heitteillejättöä ei laki saa sallia. Nykyisen vammaispalvelulain 2. §:n määritelmä ”Vammaisella henkilöllä tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, jolla vamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista.” on riittävä ja asiallinen rajaus.

    Tapaturma- ja sairausinvalidien liitto vaatii, että vammaispalvelulainsäädännön uudistus toteutetaan YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa sopimusta noudattaen mitään vammaisryhmää syrjimättä.

    Tapaturma- ja sairausinvalidien liitto ry:n
    Liittovaltuusto 13.3.2016

    Kannanotto osoitettiin pääministeri Juha Sipilälle, valtiovarainministeri Alexander Stubbille, kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläiselle, sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylälle. peruspalveluministeri Juha Rehulalle ja vammaislakien uudistusta valmisteleville neuvotteleville virkamiehille sekä eduskuntaryhmille.