Matkapuhelin

+358 50 300 7135

Sähköpostiosoite

tsil@tsil.fi

IKMO 3, 4. - 8.10.2021

Vähäjärven lomakoti

Valtiovallalla, kunnilla ja kansalaisjärjestöillä on runsaasti hankkeita, joilla digisyrjäytymistä yritetään ehkäistä. Silti ainakin miljoonan verran meidän 5,5 miljoonan väestöstämme on enemmän tai vähemmän ja eri tavoin syrjäytyneitä tai syrjäytymässä kiihtyvien digiloikkien seurauksena.

Kaiken maailman digihuijarit väijyvät meitä verkossa, joten turvallisuuden tunne digiasioinnissa on joutunut koetukselle etenkin korona-aikana. Tapaus ”Vastaamo” järkytti monen yksilöllistä turvallisuutta ja oikeutta asioida ilman uhkaa tietovuodoista psykoterapiassa.

Silti soteuudistuksen kärjessä kulkee palvelujen parempi saavutettavuus digitalisaation ansiosta. Kehitys kohti kotiin vietäviä laadukkaita palveluita ei olisi päässyt alkuun ilman toimivia ja ajantasaisia etäyhteyksiä palvelutuotannon perusrakenteissa.

Mutta miten muotoutuu asiakaskosketuspinta asiakasystävälliseksi, missä asiakas kokee tulevansa kuulluksi ja saa kontaktin palveluihin? Suunnitelman soteuudistuksessa kuulostavat hienoilta ja edistyksellisiltä. Nykykäytännöissä on toivomisen ja kehittämisen varaa.

Kun ennen puhelimeen vastasi ihminen, siellä vastaa nykyään ihmisääninen automaatti. Automaatti lajittelee meidät asiointitoiveidemme mukaan, niin kuin pankissa tai missä tahansa muussakin palvelussa opastamalla painamaan numeroita kännykässä. Sitten meidän pitää kertoa tarina, miksi soitimme. Lupaavat soittaa takaisin. On siinä oppimista. Vaihtoehtona on tietenkin nettivaraus, joka sekin takkuili, kun kaikki me päälle 70 – 74-vuotiaat halusimme varata yhtä aikaa ajan koronarokotukseen. Mutta tulihan se aika sieltä.

Sellainen vaikutelma on itselleni tullut, että nyky-yhteiskunta ei ole vielä digihurmoksessaan tiedostanut digisyrjäytymisen koko kuvaa. Korona vauhditti digiloikkaa, kun etätyö, etäasiointi ja etäkokoukset ja webinaarit levisivät tavaksi kaikkialle.

 

Ennen koronaa valtiotieteen opiskelija Juuso Kilpinen julkaisi kandinopinnäytteensä aiheesta ”Nuorten digisyrjäytyminen Suomessa”. Hän ihmetteli tutkielmassaan ”…miksi digisyrjäytyminen ei (vielä) ole vallannut alaa suomalaisesta tutkimuskirjallisuudesta. Liekö taustalla ilmiön uutuus vai se, ettei digisyrjäytymistä nähdä vielä tarpeeksi merkittävänä yhteiskunnallisena ongelmana.” (Kilpinen J, 4/2020; https://blogs.helsinki.fi/stigma-ry/files/2020/04/Kandidaatintutkielma-Juuso-Kilpinen.pdf).

Korona laittoi nuorten digisyrjäytymiselle vauhtia. Kaikilla ei mennyt etäopiskelu putkeen puhumattakaan siitä, että ammattikoulussa pitäisi oppia ihan oikeita töitä ja tekemistä. Kännykän räplääminen ja netissä hengailu ei ole riittävä kansalaistaito eläkemummolle, vammaiselle eikä nuorelle, joka yrittää päästä aikuisen elämänsä alkuun.

Valtioneuvostolla näyttää olevan ohjelmia digisyrjäytymisen ehkäisemiseksi. Ohjelmassa on kolme kohtaa 1) Perinteiset asiointitavat on turvattava, 2) Selkokieleen ja selkeään kieleen tulee satsata ja 3) Käyttäjät on otettava palvelujen suunnitteluun.

Siinäpä talkoita lähivuosiksi niin vammais- ja eläkeläisjärjestöille, kuin nuorten syrjäytymisen ehkäisyn parissa toimiville. Ehkä soten kehittäjiltä odotetaan asiakasystävällisempää palvelukonseptia, tukijoilta tutkimuksia, jotka pureutuvat nykyistä syvemmälle aikakautemme syrjäytymisilmiöihin ja poliitikoilta kykyä ohjata digimurrokseen suuntaa niin, että kansalaisten turvallisuuden tunne paranee digihuijareiden, valeuutisten ja kyberuhkien paineiden keskellä.

 

Sote-uudistus

9.2.2021

Kirjoitin viime vuoden lopulla Sotepamfletin tekonivelleikkaustoipilaana. Halusin 72-vuotiaana työterveys-, terveyskeskus- ja päihdelääkäriuran läpikäyneenä kertoa nuoremmille sukupolville, miten terveyspalvelut ovat kehittyneet lapsuudestani nykypäivään kokemusasiantuntijan eli potilaan ja lääkärin näkökulmista.

Sote-kapitalismi laajeni julkiselle puolelle

Pyrin kuvaamaan pamfletissa uusliberalistisen ideologian vaikutusta terveyspalvelujen kehitykseen, minkä näen merkittävänä taustatekijänä suomalaisen ”sote-kapitalismin” synnylle. Kasvettuaan miltei määräävään markkina-asemaan hoivayhtiöille on kehittynyt kasvava vaikutusvalta kunnallisessa sosiaali- ja terveyspoliittisessa päätöksenteossa. Suurista sote-yrityksistä jäljellä on kolme suurta toimijaa: Mehiläinen, Terveystalo ja Pihlajalinna.

Sote-kapitalismin vaikutusvallan laajeneminen lähti kunnolla vauhtiin julkisella puolella Lahdessa 2000-luvun alussa. Lääkärityövoiman välitysfirma MedOne kehitti ”kokonaisulkoistumallin” yhteistyössä Lahden sote-virkamiesten kanssa. Malli laajeni eri puolille Suomea, kun sen ottivat käyttöön myös muut terveysyritykset. Terveysyritysten pääoman kasautuessa kolmannen sektorin hoivayrityksistä tuli firmoille kiinnostava sijoituskohde Ruotsin mallin mukaan. Ruotsalainen Attendo osti MedOnen, ja melko pian Mehiläinen osti Attendon.

Kolme terveyskapitalistista toimijaa ja malli yhteisyrityksestä

Kun viimeisin sote-uudistusesitys oli valmisteluissa loppusuoralla kesällä 2020, jäljellä oli kolme terveyskapitalistista toimijaa, jotka alkoivat tarjoilla kuntayhtymille kokonaisulkoistusten tilalle mallia yhteisyrityksestä. Tällainen malli meni jo muutama vuosi sitten kaupaksi ensimmäisenä Meri-Lapissa, jossa koko kuntayhtymän toiminta erikoissairaanhoitoineen siirtyi Mehiläisomisteiselle yhtiölle, jonka vähemmistöosakkaaksi kuntayhtymä jäi.

Seuraava läpimurto tapahtui perusterveydenhuollon osalta Päijät-Hämeessä elokuussa 2020, kun Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän yhtymäkokous hyväksyi ylikansallisen Mehiläisvetoisen yhteistyrityksen tuottamaan vuoden 2021 alusta perusterveydenhuollon, hammashoidon, päihde- ja mielenterveys- sekä terveyssosiaalityön palvelut. Palvelutuotanto alkoi vuoden vaihteessa Lahdessa, Kärkölässä ja Iitissä. Myöhemmin yhteisyrityksen tuotanto laajenee koko maakunnan kattavaksi.

Piikki eduskuntakäsittelyyn ja sote-uudistuksen lihaan

Lahden kaupunginhallitus olisi halunnut purkaa asteittain olemassa olevat Mehiläiselle yrityskauppojen kautta siirtyneet ulkoistussopimukset. Tavoitteena oli ottaa perusterveydenhuollon toiminta kuntayhtymän omaksi toiminnaksi, mutta toisin kävi. Sotepamfletissani kerrotaan päätöksen synnyn pääpiirteet.

Näin aikaansaatiin eduskuntakäsittelyyn ja siirtyneen sote-uudistuksen lihaan yksi piikki, joka on ristiriidassa hyvinvointialueille suunnitellun mallin kanssa, jossa toimintaa vetää julkinen taho. Kun 10 vuoden ja toisen 5+5 optiovuoden sopimus tullee saamaan lainvoiman, on julkisessa keskustelussa alettu pohtia sitä, voidaanko ”kunnallisen itsehallinnon puitteissa” tehtyjä päätöksiä purkaa taannehtivasti? Meri-Lapin ja Päijät-Hämeen esimerkit ovat osoitus tämänhetkisestä sote-pääoman vallasta ja keinoista osallistua sote-lainsäädännön valmisteluun.

Sote-pääoman valta kasvanut 3:nnen sektorin kustannuksella

Yksityisen sote-pääoman valta on kasvanut pitkälle kolmannen sektorin kustannuksella, kun hankintalainsäädännön suomalaissovellukset ovat rinnastaneet kolmannen sektorin palvelutuotannon, kuten pienet yleishyödylliset yhdistyspohjaiset hoivayritykset, samalle viivalle bisnestoimijoiden kanssa. Valta onkin kasvanut nopeimmin yritysostoin.

Sote-uudistuksen yhteydessä syytä muokata hankintalakia

Samaan aikaan yksityisen sote-pääoman vallan keskittymisen kanssa sosiaali- ja terveysalan järjestöjen edunvalvonta on kehittynyt, kun on syntynyt SOSTE. Nyt jos koskaan sote-lainsäädännön säätämis- ja voimaan astumisen jälkivaiheessa SOSTEn tulisi yleishyödyllisenä toimijana astua puolustamaan sekä julkisen soten ”leveitä hartioita” että jäljellä olevien yleishyödyllisten palveluntuottajien erityisasemaa.

Sote-uudistuksen yhteydessä tulisi muokata hankintalakia siten, että yleishyödyllisen kolmannen sektorin toimintaa ei tulkittaisi liiketoiminnaksi. Sen tulisi olla sopimuspohjaista kumppanuustoimintaa silloin, kun julkinen toimija näkee tarkoituksenmukaiseksi hankkia erityisosaamista ei-kaupalliselta yhdistys- tai osuuskuntapohjaiselta toimijalta.

Nyt jos koskaan kentän ääntä kuunneltava herkällä korvalla

Helsinkiläislääkärit kirjoittivat Hesarissa 22.1., että ”kokeneet lääkärit pysyvät, jos työtaakka ei ole kohtuuton”. Toisessa artikkelissa samalta päivältä kuvataan, miten käytännön ongelmat terveys- ja hyvinvointikeskusmallissa ovat syynä osaajapulan leviämiselle myös Helsingin terveyskeskuksiin.

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymässä henkilöstöjärjestöt olisivat halunneet palauttaa kokonaisulkoistukset kuntayhtymän omaksi toiminnaksi yhteisyrityshankkeen sijaan. Heitä ei kuunneltu.

Pitkän linjan entisenä terveyskeskuslääkärinä ja kolmannen sektorin sote-hallinnossa toimineena suosittelen sote-uudistuksen valmistelijoille, että nyt jos koskaan kentän ääntä tulisi kuunnella herkällä korvalla, tavoitteena parantaa julkisten palvelujen mainetta sote-ammattilaisten ja väestön silmissä.

Sote-palvelujen henkilöstö tulisi saada SOSTEn jäsenjärjestöjen rinnalle ajamaan sote-uudistusta siten, että lainsäädäntö saataisiin 15 vuoden pallottelun jälkeen viimein voimaan ja palvelujen modernisointi oikeasti käyntiin.

Antti Holopainen
Tapaturma- ja sairausinvalidien Liitto ry
puheenjohtaja
antti.holopainen(at)fimnet.fi
Sotepamfletin kirjoittaja